Rakastan kuolevaa puutarhaa. Imen voimaa sinusta, tekemättä töitä sen eteen että olisin milloinkaan enempää kuin se mitä edessäsi näet.
Kuolen hitaasti uniisi. Ajattelen, ettet sitten pelkää minua niin. Voimakkaana olen haavoittuvampi.
Ja katso: se lintu mikä eilenkin. Se on nukkunut, sen pesä on hyönteisiä täynnä, se hajoaa.
Voi minkä elämän sinä minussa menetit.
Löydän kuin aarteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti