Kuvissa näkyy virheitä. Hiljaisia muutoksia todellisuuden väripinnassa, ehkä tyhjiä tiloja, vapaita tulkinnoille ja asetettaville merkityksille. Ja millaisissa kuvissa! Millaisessa määrässä valokuvia, olen viikon aikana arkistoinut tuhansia pysäytettyjä hetkiä, en käytä sanaa "vangittuja", koska se on jokseenkin sairas klisee, liikaa käytetty, typerä, minä vihaan sitä sanaa kun puhutaan valokuvista. Kuva vapauttaa hetket siitä unohdukseen syöksyvästä koskesta jota ajaksikin kutsutaan, ja kukas
nyt on kliseinen! Helvetin säälittävää.
"Believe in me, and you will be, like, totally saved."
Mutta nämä ovat kevyitä päiviä mutta nämä ovat kevyitä elämiä, minä tapan vain aikaa en eläimiä lepo
lepo
Ole ettet. ja
Minulla on ymmärrys ja halu ymmärtää. Halu tulla ymmärretyksi ja kohde. Tästä päivästä tuli lopulta hyvä päivä. Keskeinen. Mitä minä juuri tällä hetkellä haluaisin sitä ei saa sanoa ääneen mutta sinä tiedät sen kyllä.
Niin, arvaa ett
kun m
s
Minulle on hirveän oleellinen seuraava numero: "3".
Kyllä sinä senkin tiedät.
2 kommenttia:
"-- vanhat valokuvat ovat sangen pettäviä, ne hämäävät meidät kuvittelemaan että niissä olemme elävinä me itse, mutta se ei ole totta, katsomaamme henkilöä ei enää ole, ja jos hän voisi nähdä meidät, hän ei tuntisi meissä itseään --"
(José Saramago)
José puhuu vallan viisaita.
Lähetä kommentti