Kahvin tuoksu keittiöstä kertoo uuden pannullisen valmistuneen. Tämäpä miellyttävää, ajattelen ja kirjaudun Bloggeriin. Kone raksuttelee minkä ajan haen keittiöstä kupillisen kuumaa. Hörpsäilen. Kuuntelen musiikkia pää kallellaan kuin koiranpentu, kunnes huomaan asennon vaikeuttavan juomista. Oikaisen itseni, niksautan selkänikin kun nyt vauhtiin pääsin ja ääniaallot vaikeuttavat keskittymistä. Ne väräyttävät maisemaa kuin vedenpintaa, kuumeisena ei ehkä kannattaisi näin koittaa rehkiä... ja pitäisi kai mustaviinimarjamehua kahvin sijasta...
Huomaamattani olen kulauttanut koko mukillisen ja haen toisen. Onneksi keitin paljon. Palaan tietokoneen ääneen, pöytä on käpertynyt kaarelle. On monin tavoin hankalaa, ja tarkistan torrentin vaiheen: David Fincherin Zodiac on latautunut koneelle kahdeksan tunnin kuluttua. Menee katsominen huomiseen.
Joko se nyt loppui. Sitä pisaroi lattialle, sitä on paidalla, kastan sormeni siihen. Kahvia. No, riittäähän sitä ja haen uuden mukillisen, samantien kaksi. Toinen on juotuna kun pääsen takaisin kirjoituspöydän luo, se jatkaa kiertymistään, kasvaa päistään kiinni. Muistuttaa hassusti möbiuksen nauhaa.
Aamun lehdestä luin että Tanskassa taas mellakoidaan. Poliisi epäilee syyksi sitä että Muhammed-piirrokset julkaistiin uudestaan. Kuinka typerä voi ihminen olla? Minua on alkanut riepoa yhä pahemmin se mitä paskaa nykyään sallitaan, ei, vaaditaan tehtäväksi "sananvapauden" nimissä. Pois terve järki ja moraali, kaikkeen on oltava lupa. Seurauksia ei vaan mitenkään haluttaisi kärsiä. Kovin on yksisilmäinen tämä länsimainen vapaus.
No niin, termarikin sitten tyhjeni. Kädet vapisevat ja mietin mitatako kuume. En löydä mittaria enää, se on kietoutunut pöydän rakenteisiin, puisen pyörteen sisään, se kieppuu huoneen nurkassa ja mylvii, rakentuu itsestään uudeksi, muodostaa todellisuuteen reiän johon katsominen saa pään särkemään. Minun pöytäni. Ostettu ekotorilta syksyllä 2003. Olin siihen periaatteessa kiintynyt, ja jäisin katsomaan näytelmää jos kahvia ei niin tekisi mieli. Se virtaa keittiöstä vastaan. Hukuttaudun siihen. Se on höyryävän kuumaa, eikä minua enää palele.
Sitä virtaa hyökyaaltoina ulkona, talon etupihalle pysäköidyt autot heittelehtivät kahvin otteessa kuin tikut.
9 kommenttia:
"Minua on alkanut riepoa yhä pahemmin se mitä paskaa nykyään sallitaan, ei, vaaditaan tehtäväksi "sananvapauden" nimissä."
juuri tämä! tämä on asian ydin! enkä ymmärrä, miksi se on niin vaikea huomata; ettei kaikkea todellakaan ole järkevää/kohteliasta/eettistä/inhimillistä jne. julkaista vain siksi, että niin voi tehdä.
ihmiset käsittävät 'vapauden' niin kovin alkeellisesti, kuin lapset, että vapautta on tehdä kaikki se, mitä päähän pälkähtää ja perusteeksi riittää kiukkuinen: "mutku mä haluun!"
Niin, tuohon se taitaa kiteytyä. Ongelma on netin myötä pahentunut. Kun laki sanoo jotain, siihen tarraudutaan sokeasti ja unohdetaan että ihmistä ohjaavat myös järki, tunteet, moraali, empatia. Tai pitäisi ohjata.
Panen jälleen toivoni siihen, että olet lukenut väärin tai vain osan totuutta, vaikka edellisen kerran perusteella näyttää heikolta...
Minua surettaa syvästi, että kaltaisenne ilmaisuvoimin ja -kyvyin siunatut ihmiset eivät kykene näkemään ilmaisuvapauden puolustamisen tärkeyttä. Ehkä kyse on siitä, että vaikka silmänne ovatkin terävät yhdelle ilmaisumuodolle, ne ovat sokeat toiselle. Mitä jos muslimien kielto koskisikin kirjallisia luonnehdintoja Muhammedista?
Maltillisten muslimien vaatimus heidän pyhien arvojensa kunnioittamisesta ei ole mitenkään liioiteltu. Normaalioloissa sanomalehdillä ei ole mitään syytä tietoisesti loukata muslimien arvomaailmaa sen enempää kuin niillä on mitään syytä tehdä vaikkapa pilaa jokaisesta juuri kuolleesta julkkiksesta. Kriittisessä yhteydessä Muhammed-kuvat voivat kuitenkin olla aiheellisia, ja voi Jeesus sentään, etteivätkö Jyllands-Postenin alkuperäisen kuva-artikkelinkin esittelemät pommipäät olekin tehneet kaikkensa, että siihen kritiikkiin olisi nyt aihetta vielä paljon enemmän kuin silloin, kun tuo ensimmäinen artikkeli julkaistiin.
Tiedotusvälineet elävät ilmaisuvapaudesta ja siksi sen puolustaminen sen uhattuna ollessa on enemmän kuin aiheellista, se on niiden velvollisuus. Tietynlaisten kuvien kaltaisen siivun rajaaminen vapaan ilmaisun ulkopuolelle ei ole mikään pikkuasia, eikä sen puolustaminen "paskaa". Niiden julkaisemisen oikeutta tulee puolustaa ihan siinä missä minusta tulisi puolustaa muslimien oikeutta protestoida sen julkaisemisen aiheellisuutta, mikäli se sattuisi olemaan uhattuna.
Ironista on se, että syntynyt väkivallan uhan ilmapiiri tekee koko kunnioittamisen käsitteen tyhjäksi tässä yhteydessä. Jonkin tekemättä jättäminen sen takia, että pelkää tekemisen seurauksena joutuvansa väkivallan kohteeksi, ei ole kunnioittamista. Se ei ole "kohteliasta/eettistä". "Järkevää" tai "inhimillistä" se voi olla, mutta vain sikäli kuin pelkuruus toisinaan on.
Lähinnä koko pitkään jatkuvaa kaaosta ei olisi syntynyt jos niitä alkuperäisiä kuvia ei olisi julkaistu. Sitä minä en jaksa käsittää: kellään ei luulisi olleen mitään pakottavaa tarvetta Tanskassa julkaista yhtäkkiä pilakuvia Muhammedista. Niin vain tehtiin kun niin kerran voitiin tehdä.
Ymmärrän toisaalta mihin tällä uusintajulkaisulla pyrittiin, mutta seuraukset varmasti olivat etukäteen tiedossa ja jos ihmisiä alkaa näissä mellakoissa kuolla, on vastuu niillä lehdillä jotka kuvat julkaisivat uudestaan.
Ei kyse ole siitä ettäkö mielestäni kiihkomuslimeilla olisi täysi oikeus mellakoida väkivaltaisesti. Minusta mellakan molemmat osapuolet ovat tällä hetkellä loukattuja pikkulapsia jotka puolustavat kunniaansa. Fiksumpi osaisi pyytää anteeksi ja vetäytyä, mutta epäilen ettei siihen kykene sen paremmin mellakoiva muslimipopulaatio kuin tanskalainen lehdistökään.
Ja se puolestaan surettaa minua.
No tuon toiseksiviimeisen kappaleen voisin kyllä allekirjoittaa itsekin.
Mukava tietää että olemme taas samaakin mieltä jostain, heh...
niin, en minäkään tarkoita että tässä konfliktissa olisin asettumassa sen suuremmin kummallekaan puolelle. itse asiassa en voi lainkaan käsittää, että uskontoa käytetään (teko)syynä yhtään mihinkään. luotan siihen, että ihmisillä on kyky inhimilliseen ja empaattiseen ajatteluun uskonnosta ja kulttuurista riippumatta, joten sama aikuistumisen vaatimus tässä (kuten Uguksellakin varhemmin) asettuu molemmille osapuolille.
harmillisen usein vain tuntuu siltä, että sananvapauden nimissä vedetään milloin keneltäkin mattoa alta ja huudetaan ähäkuttia. todellinen, keskustelua herättävä sananvapaus kun usein kuitenkin rajoittuu niihin, joilla on mahdollisuus saada äänensä suuressa mediassa kuuluviin (ja niitä on aika vähän, sanoisin), ei voida puhua 'sananvapaudesta', joka koskisi kaikkia ihmisiä absoluuttisesti. sellaista ei ole olemassakaan.
ja erityisesti länsimaissa, joissa muutenkin lietsotaan islamofobiaa, on minusta aivan väärin, että ne, joilla on media hallussaan (eli joilla täällä on vapaus sanoa mitä lystäävät) (harvemmin islaminuskoisilla on suurilevikkisiä lehtiä tai tv-kanavia Tanskan kaltaisissa maissa), käyttävät mediavaltaansa tällä tavalla.
Niin aivan. Vapauden kanssa käsikädessä tulisi kulkea vastuun. Onhan se niin.
Luulisi, että tämä nykyaika, jossa yksilön omaa olemassaoloa pönkitetään keinoin minä tahansa, EDELLYTTÄISI myös vastuunottoa omista teoista ja puheista.
Vaan ehkäpä ristiriita onkin juuri siinä, että omaan napaan tuijottaessa unohtuu se, että muillakin ihmisillä on ne navat, jotka saattavat olla jopa vähän erilaisia, kuin oma.
Että inhimillisyys menettää merkityksensä silloin, kun paukutetaan menemään omien etujen vedättämänä... Ja silloin ollaan menossa harhaan. Ollaan jo. Hmpf.
(Kun muistaa olla omia lähimmäisiään kohtaan kohtelias ja lämminsydäminen, se on jo hyvä lähtökohta.)
Lähimmäisistä on tosiaan hyvä lähteä. Yksilötasolta, yhden ihmisen kokemuksista, lähtevät kaikki maailman asiat.
Lähetä kommentti