Päätinpä tässä päivänä muutamana taas selailla sanomalehteä, etupäässä tuota Turun Sanomiksi kutsuttua alueellista aviisia. Ja niin. Jos olisin ihminen, jonka on Pakko valittaa, minulla olisi nyt taas sanottavaa. Nimittäin, en minä sillä ettäkö olisin suppeakatseinen ihminen, mutta joku raja sentään. Vuoden ensimmäiseen lehteensä Turkkari oli saanut sopimaan viisi sivua urheilu-uutisia, mitä saavutusta korreloitiin sillä, että tulevan kulttuuripääkaupungin ykköslehti oli saanut niukasti nipistettyä mainostilastaan pois sen verran, että kulttuuriuutiset mahtuivat yhteen (1) sivuun. Paitsi etteivät mahtuneet. Koko sivun täytti riemastuttavan hilpeä, suorastaan oivallisen nokkela "Turku kulttuurikaupungiksi" -lautapeli, jossa ruman kuvituksen keskellä oli hassu pelilauta ja siinä lupsakoita velmuiluja kulttuuriasioista siellä täällä ja hupsankekkaa kun katkeaakin verisuonia taas päästä.
Hyvä että lehdessä tiedetään mikä on tärkeää. Haluan muuten myös huomauttaa etten ole vain urheiluvihamielinen kulttuurinillittäjä, minusta on ihan totta ihan ok että lehdessä on urheilusivut niille joita asia kiinnostaa. Turkkarin tärkeysjärjestys vaan sattuu olemaan jotenkin häpeämättömän räikeää ihan globaalillakin tasolla: tänäisessä lehdessä oli urheiluosasto hiipinyt jo karvan verran kuudennen sivun puolelle (tottahan kaikki piiritason vesipallotulokset pitää saada mukaan), kun taas ulkomaanuutiset oli tiivistetty napakasti kahteen sivuun. Mitäs se nyt Turussa ketään kiinnostaisi mitä maailmalla tapahtuu?
7 kommenttia:
ikävä kyllä tuo tuntuu olevan kaikkien suurehkojen lehtien linja nykyään (Hesaria lukuunottamatta). kulttuuria karsitaan, eikä lopulta lehteen mahdu isoja uutisia edes suurista kulttuuritapauksista - sen sijaan urheilua on aina oltava ne pakolliset 5-6 sivua (ja meidän lehdessämme ulkomaat tungetaan hyvin usein vain yhteen sivuun, mikä on jo sairasta).
No ehkä se tosiaan onkin niin ettei pitäisi käyttää vertailukohteena Hesaria, joka sentään vielä on melko tasapainoinen kokonaisuus, ehkä viimeisenä. Maalla käydessä kun huomasi Aamulehdenkin menneen ihan onnettomaksi!
No hitto. Koko päivän kasasin pyhää ja ylevää raivoa urheilunvastaiseen purskautukseen blogissa, niin ehditkin ensin. Nyt en kehtaa matkia, vaan täytyy odottaa muutama päivä.
Siinähän ei ole mitään epäselvää, mikä on se universaali tärkeysjärjestys. Minulla ei Helsingin Sanomista ole mitään mielipidettä, mutta luulen sen olevan ainoa läpyskä, jolla on resursseja olla palvelematta ensisijaisesti sitä niljakasta, hyppyritukkaista entiteettiä nimeltä Urheilu. Muut lehdet joko lähtökohtaisesti menevät siitä, missä aita on matalin, tai sitten on taisteltava verissäpäin konkurssia vastaan antamalla lisää tilaa urheilulle.
Kappas, ehkä jotain on ilmassa tänään. Anna mennä vain, en halua olla esteenä hyvän asian puolesta bloggaajille.
Resurssi kai tässä on oikea sana. Luulen urheilun olevan vaan niin penteleen hyvää bisnestä edelleen, se säilyttää asemansa pirstaloituvassa mediamaailmassakin.
Haa, luulenpa, että lehden toimitus on saanutkin aiheesta palautetta. Niin moni tuntuu käräyttäneen sormensa kyseisen päivän aviisia lueskellessaan. Minäkin oikein kahteen kertaan selasin lehden, edes- ja taaksepäin, tarkistaakseni, olenko ohittanut noi kulttuurisivut, vai mitä...
Toivotaan näin. Mikäköhän haloo syntyisi jos urheilusivut olisi jonain päivänä korvattu vitsikkäällä lautapelipelleilyllä.
Sitä emme saa koskaan tietää, koska kyseinen tapahtuma ei milloinkaan käy Turun Sanomien toimituksessa kenenkään mielessä.
Jo vuonna kivi & keppi, jolloin vielä olin turkulainen, Turun Sanomia kutsuttiin Suomen suurimmaksi urheilulehdeksi. Tyyli ei siis ainakaan ole parantunut... =(
Lähetä kommentti