Loistaahan valosi yhä

Seuranani on tänään kissa.

Ei muita eläviä olentoja
näiden seinien sisäpuolella, 
eikä seuraavien.

Siellä isossa maailmassa lienee valoisampaa nyt.

Katuvalot ei siellä sammu...

Mutta mitäs minä.

Kun on maaliskuun puoliväli,
ja ikkunan takana sinitiaisia.

Pesen parvekkeen lattian, jynssään juuriharjalla.

Vaihdan ruukkukasvien mullan.

Sinä katselet minua pilvistä,

olet epämääräisen surullinen.

Naapuritontin työmaan ylle levitetty muovi lepatti tuulessa

kunnes lopulta irrotti otteensa kello 17.28 ja 

leijui Huopalahdentiellä liikennevaloissa odottaneen bussin katolle.

Niin että mitäs.

Nyt on pimeää, tähdet ovat hiljaa,

katselen kissa sylissäni niiden värinää

ja kun me olimme kaikki niin kauniitakin