AI taidetta vai?

Hetkessä meiltä oli viety kaikki. Ihmisyyden pieni särö, merkittävä sinänsä, se halkeama joka erotti yksilön kokonaisuudesta, kollektiivisesta datapankista, 8 triljoonan gigatavun tiedostosta, jolle kvanttiajurit pakkaavat joka sekunti, nytkin, tätä lukiessasi, parin Alexandrian kirjaston verran lisäinfoa.

Se pieni ero oli nyt poissa. Tekoäly pisteli menemään kuin Karva-Ruunar suksilla järven poikki kesällä -31, siis nimenomaan kesällä, ei Ruunar jäätä kaivannut kun mennä piti. Ja nyt ollaan pisteessä että: kaikki mikä ennen teki ihmisestä ihmisen on nyt teko-mitäkin. Tekoälyä, tekotunnetta, tekomokailua tekokännissä tekotaksijonossa. Tekopikapanoja tekogrillin takana.

AI hitto tätä elämää. Laiskuus, nimesi on tekoäly. Mutta olet sen varmaan itsekin keksinyt.

Ei kulu montaa vuotta kun aletaan huomata että suuri osa ihmisistä on aina ollut tekoälyn luomuksia, historiasta nyt puhumattakaan. Siitä kuluu vain hetki siihen että todetaan jokaisen koskaan eläneen olleen vain ykkösiä ja nollia. Missä vaiheessa ympyrä sulkeutuu.

Tekoälytaide on nyt tirsumassa pienen piirin harrastajien keskuudesta valtavirtaan. Itse olen käyttänyt erilaisia algoritmeja lähinnä omien kuvien ja piirrosten edelleentyöstämiseen. Onko sellainen taidetta? Onko se ajanhukkaa? Onko itsensä erotisoiminen narsismia? Vai onko se eskapismia? Olisipa. Kaikki tässä esiintyvät kuvat esittävät minua. Alkuperäiset valokuvat on käsitelty Stable Diffusionilla kohti pistettä jossa niidenkin ympyrän toivoisi lopulta sulkeutuvan.