Olen tällä päivämäärällä pitänyt tätä blogia 19 vuotta. Se on ihan hyvä alku pitkän linjan uskottavuuteen tähtäävälle verkkokirjoittamiselle, joskin myönnän että tiettyihin kompromisseihin on joutunut vuosien varrella alentumaan. Enää ei saa blogimereltä samalla tavalla sanavalaita saaliikseen kuin alkuaikojen täsmäkkäillä herjaharppuunoilla. Viikatointikaan ei enää ajatusten apilapellosta sivalla ilmoille mietteiden myyräsilppua niin kuin entivanhaan, enkä nyt edes mainitse sitä henkevästi hohtavaksi höyhenpilveksi hauskojen ajatusten haulikolla lasautettua ajatusten ankkaparvea, jollaista jaksoi nuorena päiväkausiakin odottaa kankeasti kiertoilmaistussa kaislikossa, jonka halki hölmömmät runnoivat tiensä päästäkseen päätepisteeseensä pysähtymättä ja suoraan.
Ei ole semmoista.
Tuumasin ensin että silmäilen tässä Silmiksen tulevaisuudennäkymiä, mutta eiköhän se kuitenkin ole näin syntymämerkkipäivän kunniaksi parempi fiilistellä menneitä. Otetaan siis kahvia, ja viettäkäämme hetki muistelemalla Silmänkääntövankilan huippuhetkiä!
...no niin, lähdetäänpäs –
Heh.
...
Ai kamala, se oli kyllä....
*ryyst*
...
...oho, tota en enää muistanutkaan!
*hörps*
...jaa'a. Ei voisi enää nykyään tuollaista...
Hmm.... toi ei kyllä oikein...
Mitähän sillekin muuten kuuluu?
Olispa kakkua.
No niin, kai se riittää. On kiva muistella yhdessä asioita. Palataan näihin merkkeihin taas 19 vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti