3.7.21

Absens haeres

Harrastin seksiä viimeisen kerran helmikuussa 2013. Koska en silloin tiennyt kerran olevan viimeinen, ei siitä ole jäänyt mitään erityistä mieleen. Sen jälkeen olen kirjoittanut kuusi kirjaa, jättäytynyt työelämästä, tehnyt nuorukaisena keskeen jääneet opinnot loppuun ja saanut seitsemästi apurahan.

Vielä vuosi pari sitten näihin aikoihin kelmeä lehdistö on retostellut "seksihelteellä", mutta nyt kun tappava kuumuus alkaa olla jo pölkymmänkin mielestä hieman kyseenalainen hurraamisen aihe, on tuo sanakummitus pysytellyt piilossa. Mutta ellei seksi-, niin mikä helle nyt on kysessä? Omia vankkaan kokemukseen perustuvia ehdotuksiani ovat esim. "lorvihelle", "uupuhelle" tai, linjasta hieman poiketen, "moottorisahahelle". Aivotyöskentely ei tosin kauheasti suju. Ei silti, kyllä tämä aina talven voittaa.

Mitä pidempään on ollut ilman intiimiä fyysistä kanssakäymistä, sitä vähemmän sitä kaipaa. En enää muista oliko seksi kovin keskeinen osa elämääni milloinkaan. Ehkei; ehkä sen muistaisi jos olisi ollut. Toki seksistä ihan tykkäsin niin kauan kuin sitä oli, mutta ei sitä ole oikein osannut kaivata, kun ei ole ketään jonka kanssa puuhailisi. Nykyään en tosin osaa sanoa kaipaisiko sittenkään, vaikka olisi. Tässä iässä se varmaan vaan rasittaisi.

Nyt virtaa hiki. Tiesin että oli virhe keittää kahveet kun tähän kuistille räköttää aurinko suoraan. Mutta keitinpä silti; en ole virheistäni oppivaista sorttia. Mutta yhtä elämänmittaista virhearviota yritän tässä parhaillaan pistää paremmin raiteilleen. Kuka tietää mihin tästä mennään, minä itse viimeisenä. Mutta niinkin se on aina ollut.

Ei kommentteja: