"Anteeks että soitan tähän aikaan."
"..."
"Tuli jotenkin vaan. Sellanen olo. Tai siis, ei sellanen. Pakko vaan puhua jollekin kun ei oo koko päivänä nähnyt ketään. Tuntuu ettei oo puhunut sanaakaan ääneen."
"..."
"Helvetti kun ahdistaa nää seinät välillä."
"..."
"Ooks sä siellä?"
"Olen."
"Sillä vaan kun et sanonut mitään. No ei sun kai tarvikaan. On vaan jotenki päässy pahaks tää."
"..."
"Tää olo. Jotenki hirveen vaikeen kestää tätä."
"Siltä tuntuu."
"Kävin tänään siinä kirjastossa mistä viimeks puhuttiin. Varmaan kaks tuntia vaelsin siellä hyllyjen välissä. Meinasin soittaa sulle."
"..."
"Että jos olisit ollu liikkeellä niin olis voitu mennä kahville vaikka. Mutta en sitten. Siis soittanut. Enkä mennyt."
"..."
"Kotona vaan juonut kahvia koko illan sitten."
"..."
"Johonkin taas ilta meni. Piti soittaa. Ettei ala puhumaan seinille. Tai tauluille, tai no. Ylipäätään puhua täällä."
"..."
"Jos sais sen ajan takaisin mitä on katsellut vaan nurkkiin ja miettinyt mitä sanois, siis mitä sanois sulle. Eikä sitä sitten kuitenkaan sano."
"..."
"No, kiitos että kuuntelit. Vähän helpotti. Anteeks että soitin."
"Mee nukkumaan nyt."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti