Asun nyt kolmatta päivää Helsingissä. Niin, minä joka en vielä viisi vuotta sitten tiennyt pääkaupungista mitään. Voi elämän syys. Nyt olen nähnyt Sibelius-monumentin livenä ja olen ihan että ooh.
Yritykseni soluttautua uuteen naapurustoon ei kuitenkaan ole tuottanut toivottua tulosta. Kenties slangi-intonaationi ei ole vielä täydellinen, ehkä hiuksissani harottaa Turku vielä. "Tuukkonä Töölöstä, juokkonä piimee" ei ainakaan, näin olen päätellyt, ole paras tapa avata keskustelua Alepassa. Kamala miten huumorintajuttomia maahanmuuttajat ovat välillä.
Hah, huijasin. Minä olen sopeutunut ihan kivasti. Welhotin itseni kaapeliverkkoon, juttelen naapureille rapussa ja laavalamppunikin näkyy Mannerheimintielle jos oikeassa kohtaa tihrustaa ja on hyvä näkö.
Tästä eteenpäin tämä blogi on silkkaa stadismia.
5 kommenttia:
Oho!
Aina kun joku mainitsee laavalampun, muistan että pitää hamstrata niitä hehkulamppuja laavasellaista varten! Oih, tätä elämisen stressiä!
Nyt kun olet siellä, etsi joku hyvä divari ja kahvila ja kerro missä ne ovat. Voin sitten seuraavalla pääkaupunkieksyretkelläni ottaa edes ne kiintopisteikseni (kahvilan löytäminen on ainakin osoittautunut tähän mennessä aina mahdottomaksi).
Töölöstä näyttäisi löytyvän sekä divareita että kahviloita ihan kivasti... ja lupaavan nuhjuisen näköisiä pizzerioita. Tykkään nuhjuisista pizzerioista.
Mummila oli aikanaan Sibeliuksenkadulla, olisiko ollut Töölönkadun kulmassa. Silloin siellä ei ollut yhtään pizzeriaa.
Silmistä stadista, maailmani järkkyy! Mutta hyvällä tavalla.
Lähetä kommentti