Viime päivitykseen tipahdelleita kommentteja lukiessani tajusin, ettei asioiden ole mikään pakko olla vain varjoja menneistä, on aivan mahdollista palauttaa itsensä siihen bloggaajastatukseen jossa joskus paistatteli. Ja niinpä päätin: seuraavan viikon ajan päivitän Silmänkääntövankilaa joka päivä! Sitten kului viisi päivää tähän missä nyt ollaan. Olen hiljalleen aloittelemassa projektiani, jonka onnistuminen ei siis näytä hyvältä, mutta mitäpä siitä: kuten kaikki saamattomat luuserit aina jaksavat itseään puolustella, tärkeintä on yrittäminen, ei se mitä saa aikaan. Jonkinkaltaista profetiaahan onnistuin osoittamaan, koska ei mennyt kuin hetki kirjoituksestani ja Lord Boredom, tuo ikuinen draamakuningatar, otti ja poisti bloginsa. Tämä vaatii vastaiskuja!
Tai vihdaksi sitä meilläpäin pruukataan sanoa.
Aie, säie, toteutuminen. Warum nichts.
Vietimme vapunpäivää menemällä tivoliin, kun Sariolan sellainen oli Kupittaalla, ja ilmainen sisäänpääsy & joutovapaa vappuhelle olivat aikaansaaneet sen, että paikalla olivat paitsi kaikki muut Turussa asuvat, myös ilmeisesti suurin osa naapurikuntalaisista. Silti oli mukavaa; edellisestä huvipuistokäynnistä on aikaa ja jollain tavalla viehätti kokea Turussa sellainen, koska Turkua ei ole tottunut pitämään kaupunkina jossa olisi mitään kivaa, ikinä. Lapsi tykkäsi olla karusellissa, ja ymmärränhän sen; hän on vasta vähän alle puolitoistavuotias ja koko tivolirumba on varmasti kuin jonkin toisen todellisuuden ilmentymä keskellä harmaahiekkaista urheilukenttää.
Mutta että jotkut aikuisetkin maksavat siitä, että saavat minuutin ajan kirkua jonkin kieputtimen kyydissä. Länsimaisen yksilön epätoivoinen yritys etsiä fyysistä äärikokemusta henkisen tyhjyytensä tilalle! Lisättynä hattaralla.
5 kommenttia:
Minäkin mietin ensin tuota joka päivä päivittämisen vaihtoehtoa, sitten päädyin päinvastaiseen periaatteeseen: ei ole pakko päivittää ennen kuin sitten, kun jotain irtoaa. Liian monta kertaa olen päivittänyt päivittämisen pakosta ("on jo niin ja niin monta tuntia kulunut edellisestä, mitä lukijatkin ajattelevat!"). Enää en aio siihen sortua, vaan jos luontainen päivitystahti on kerran kuussa, se on päivitys kerran kuussa, ja jos kerran päivässä, niin sitten päivitys kerran päivässä. Ihan sen mukaan miltä kulloinkin tuntuu.
Voi tuota Lordia. Aina ovet paukkuu.
No joo, huomasin heti toisen "päivittäiseni" kohdalla että eihän tässä ole mitään järkeä. Silmis oli kehittynyt harvojen päivitysten blogiksi ja sen muuttaminen siitä on keinotekoista. Mutta mikäpä tässä virtuaalielämässä ei, toisaalta, joten...
Päivitän joka päivä, että tietäisin, mikä päivä on ,> Ja hei, taidat olla nuorempi kuin minä. Kyllä minä muistan, että tivoli oli siinä kentsulla Linja-autoasemaa vastapäätä joka kevät (oisko sitten ollut Vappua välttämättä), siis oikea hurlumhei ja silleesti. Ei vältt. Sariola, ehkä joku muu!
Mihin ihmeeseen linkka-asemaa vastapäätä mahtuu tivoli? Sehän on Turun umpeenrakennetuin alue!
Iästä en tiedä (en tunne olevani nykyään juuri ketään nuorempi), en ole vain kiinnittänyt huomiota tivoleihin. Kuulemma tuokin tuolla Kupittaalla on joka vappu ollut. Olen vain tottunut nyhjääjä, en siis tilaisuuksissakävijä.
Siinä oli siis vastapäätä, takana, kadun toisella puolella, mitenkäs sen sanoisi, siis niinkuin Pyrkivän puolella - ihan melkein vastapäätä linja-autoaseman takaovia, tyhjä kentsu tosi pitkään - siinä oli tivolin paikka monta monituista vuotta! En tiedä edes mitä siinä nyt on, jotain kammoa varmaan...
Lähetä kommentti