Banaanilaatikoihin mahtuu tavaraa mukavasti, ja silti niiden riittämättömyys tulee vastaan kuin kiviseinä jossain vaiheessa. Kirjoja. Omani mahtuvat noin neljään, mutta niihin käyn käsiksi vasta myöhemmin. Tänään pakkasin muualla, vietin varhaisaamun tyhjentämällä hyllyä jo haalittuihin laatikoihin, tajusin että nämä eivät riitä, eivät mitenkään. Kävin kaupassa hakemassa lisää eivätkä nekään riittäneet. Yhdeksän laatikollista kirjoja, montako sataa kaikkiaan, vielä niitä pitää lisääkin pakata. Yhdessä meillä on varmaan yli tuhat kirjaa.
Kissa katseli silmät suurina jokaisesta tyhjästä laatikosta vuorollaan kuin olisi maailmanloppu kutitellut viiksikarvoja. Ja mistä sen tietää, kissat aistivat suuria asioita ennen meitä, ehkä maa jossain järisi. Silti luonto oli tänään kaunis, vanhat kunnon saaristolaismarkkinatkin täyttivät rumilla eineskojuillaan joenvarret. Rasvassa kärtsätty ruoka haisi kilometrien päähän, steppailin menemään kuin pieni perkele, kätkin sarveni kampauksella. Hymyilen. Aurinko.
Viime yönä hieman ennen puoltayötä käyskentelin Martinkirkon ympäristössä. Pimeys, nouseva sumu ja kirkon tehokas valaistus yhdistyivät varsin esteettiseksi kokonaisuudeksi, jota kamera ahmi nautiskellen. Tulokset löytyvät täältä.
5 kommenttia:
Kiitoksia. Se oli kuin jonnekin kallion reunalle unohtunut kummitustalo. Ikkunoista ei tehnyt mieli suureen pimeään saliin kurkistella.
Asuin joskus Martinkirkon alapuolella, mutta en koskaan muista nähneeni sitä tällaisena kuin kuvissasi. Pidin.
Erinomaiset otoksesi muistuttivat minua siitä, että vielä ei kaikkea kaunista pimeyttä ole menetetty kesälle. Tekisipä mieleni lähteä jälleen hieromaan tuttavuutta sen kanssa, jollen olisi niin ähkyssä.
Hmm. Jani, kommenttisi ilmestyi näkyviin vuorokauden myöhässä. Ei toisaalta mikään ihme ottaen huomioon miten Blogger on ollut kumossa. Nyt näyttää toimivan. Mutta niin, pimeys. Se on jännä juttu, miten alan itsekin taas kevään tullen sitä sietää. Se on kaunista kun se ei ole pysyvää.
Taikkari, asuin kaksi ensimmäistä Turun vuottani Martinkirkon portaiden alapäässä, makuuhuoneen ikkuna oli suoraan tornia kohti. Silloin kirkko näytti tylsältä vielä. Olen vasta myöhemmin huomannut että se voi olla myös kiinnostava ja jopa vaikuttava rakennus. Sijainti jyrkän kallion laella ehkä auttaa.
Kuvista tuli mieleeni Sin City elokuva ja sen tunnelmat..
Lähetä kommentti