4.8.05

Kissansilmä : Myöhäistä katua

(SKVCD-007)

Pitkään odotettu Kissansilmä-yhtyeen toinen täyspitkä on hienoisesti myöhästyneenä viimein saapunut kädet tärisevinä odottelevan yleisön ulottuville, eikä suomirokin luutunutta kenttää juuriharjalla putsaava kokoonpano tälläkään kertaa petä. Vaikka monen mielestä viimetalvinen Näytöllä-ep olikin vaikeasti uppoava ja tahallisen etäinen, ollaan nyt lähestytty kuulijakuntaa naittamalla yhteen jo tutuksi käyneet pompahtelevat kappalerakenteet ja tällä hetkellä niin kovin muodikas terävä riffittely - jotkut ovat jo ehtineet yhtyettä kritisoida selkeästä System of a Down -plagioinnista, ja kieltämättä Myöhäistä katua onkin Kissansilmän tuotannon toistaiseksi rankin hetki. Vertauksia on heitetty myös sellaisiin yhtyeisiin kuin Dillinger Escape Plan ja Sleepytime Gorilla Museum, minkä seikan Kissansilmän kitaristi Fahnsten ohittaa myhäilevällä olankohautuksella. "Me tässä vain rokataan", hän toteaa ja sytyttää menthol-savukkeen.

Oli miten oli, Kissansilmän kaikkiaan neljäs julkaisu on selkeästi kuvioon sopiva osatetkijä jatkumossa, joka lähti liikkeelle nurkassa nyhjöttävällä älykköpopilla ja on sittemmin kehittynyt kohti kieroja progesävyjä ja yhä raaempaa tulkintaa paitsi instrumenttien parissa, myös mikrofonin takana. Eeppistä kappaletta Vahingotta viisastuu tehtäessä vokalisti Ugus sylki kurkustaan verta, mikä onkin raflaavin värikuvin ikuistettu cd-kirjasen keskiaukeamalle.

Sanoitukset ovat tälläkin kertaa heijastuksia pääasiallisen sanoittajan Uguksen elämäntilanteesta, mutta mukana on nyt myös muiden bändin jäsenten yrityksiä tekstipuolelle. "Enhän minä saa enää itsestäni juuri mitään irti", Ugus totesi kun levyn tekovaiheessa häneltä asiaa tiedusteltiin. Kissansilmän musiikillisesta linjasta sen sijaan vastaa yhä vankemmin kitaristi Fahnsten, joka on joko yksin tai haamulta näyttävän basisti Terkkiksen kanssa säveltänyt koko levyn materiaalin. Kohokohdiksi nousevat kesäillan valssihetkestä yleishälytyksen taustaääneksi kasvava nimikappale, sekä vaikuttava Menin hautaan, joka päättää levyn jokseenkin häiritsevään tuokiokuvaan siitä, miten kitaristi sekoaa studiossa ja ampuu bändin kaikki muut jäsenet yksi kerrallaan. Kiva.

Varsinkin kun bändi tuntuu juuri Fahnstenia lukuunottamatta kadonneen maailmankartalta. Levy-yhtiön hermostuneesti hikoilevan edustajan mukaan kyseessä on vain julkisuustempaus, mutta sekään ei silti selitä, miksi kaikki syksyn keikat ja peräti Ruotsiin asti yltänyt promootiokiertue peruttiin yhtäkkiä. Vastauksia voi keskittyä odottelemaan tämän muulin lailla potkivan albumikokonaisuuden parissa.

Kissansilmän Myöhäistä katua on kuvaus siitä, mitä on olla keski-ikäistyvä nuori maailmassa, jossa juuri kyseistä tilaa pidetään ihanneolosuhteena. "Me olemme kaikki vain lapsia palavassa talossa", kuten Ugus laulaa kappaleessa Rakastin, enkä sen vuoksi huomannut miten aika kulki.



Sisältö:

1. Maailma nyt (mitä meiltä unohtui)
2. Empiväiset lempiväiset
3. Näin kuulin
4. Rakastin, enkä sen vuoksi huomannut miten aika kulki
5. Elämän häpeä
6. Kauniimmin kasvoin
7. (Kävelin pitkin) myöhäistä katua
8. Enemmän vanhempi kuin eilen tähän aikaan
9. Vahingotta viisastuu
10. Menin hautaan


Ei kommentteja: