Alunperin tapahtuma kulki nimellä peli-ilta, mutta se pääsi venymään; lähdin kotoa kävelemään kohti Martin puutalokortteleita kahden aikaan lauantai-iltapäivänä ja palasin takaisin kopperooni maanantaina neljän jälkeen. Kaksi vuorokautta ja risat alkaa olla jo siinä "illan" käsitteen rajoilla. Ei tällaisia asioita voi koskaan tarpeeksi arvostaa. Kyky olla rennosti, stressaamatta. Jos haluaa jatkaa levonkaltaista roikkumista toisenkin vuorokauden niin miksei. Tämä yhteiskunta on liian kiireinen. Meillä niukasti alle kolmekymppisillä on oikeus taantua.
Käytössämme oli lainattu Playstation kakkonen ja Grand theft auto -sarjan viimeisin osa. Aluksi ahdistuin pelin väkivaltaisuudesta ja moraalittomuudesta, mutta sunnuntai-iltapäivään mennessä rusikoin poliiseja kaksipäisellä dildolla ja viiltelin mummon hengiltä keskelle suojatietä ilman mitään erityistä syytä. Minun lapsuudessani tietokonepelit olivat hauskoja, mutta voi veikkoset, niin oli tämäkin. Toinen viikonloppua yhtä vahvasti leimannut peli oli Great Giana sisters, jota pelasimme kahdella kannettavalla HP:lla kuusnelosemulaattorin voimin.
Etsi eroja.
Yritän tosissani vierottaa itseni internetistä, mikä saattaa johtaa päivitysten vähentymiseen Silmänkääntövankilassa, ja katso! Kaikilla oli heti parempi mieli. Tämä verkkoperkele syö minut ontoksi sisältä. Olisi kiva tehdä jotain ei-virtuaalista elämällään taas pitkästä aikaa; tai ainakin jotain ei-interaktiivista. Ihan vain itselleen. Kaikella on nykyisin yleisö, jokaisella on kohde, merkitykset katoavat saumoihin.
Minulla on aina pidemmän ystävien parissa vietetyn ajan jälkeen vahva tunne verkkomaailman ahdistavasta keinotekoisuudesta, ja niin kai taas. Suuntaus oli joka tapauksessa muodostumassa jo ennen tätä viikonloppua. Meillä oli kyllä hauskaa. Missä menevät keinotodellisuuden rajat?
Olen hieman yli viikon aikana nukkunut neljässä eri paikassa, ja minä olen aina suhtautunut matkustamiseen ja muiden luona yöpymiseen perin nihkeästi. Vanha oppii uutta, ja minä näköjään myös. Kaikki oli helpompaa ennen kuin. Ja silloin kun.
Mukavuudenhalussani en tajunnut nieleväni kilometreittäin siimaa jonka päässä odotti väkäsekäs koukku.
28.3.05
24.3.05
Rastaatta
Pääsiäinen, miten merkityksetöntä! Turun ylioppilaslehden englanninkielinen kolumni oli viime numerossa otsikoitu "Easter, bigger than Christmas for some". Olisin mielelläni jatkanut sitä alaotsikolla "A Shitload of nothing for most". Taas saa turhautua ylimääräisistä pyhistä jolloin mikään ei liiku eivätkä paikat ole auki. Piti alkossakin käydä jo tänään, vaikka suunniteltua ohjelmaa on vasta lauantaina, jatkuen todennäköisesti kauas sunnuntain puolelle. Varustukseen kuuluu tällä hetkellä makuupussi, tietokone, uimahousut, pullo australialaista valkoviiniä ja kamera. Voi tulla outo viikonloppu. Sitä odotellessa vietän pitkähkönperjantain maalla.
Olen pahoillani että aiheutin epäsuorasti monen kiinnostuksella lukeman blogin päättymisen.
Olen pahoillani että aiheutin epäsuorasti monen kiinnostuksella lukeman blogin päättymisen.
23.3.05
Tanssin ajatuksen kaaria ja olen niin saatanan väsynyt
Kesti kolme tuntia herätä tänään, kolme senjälkeistä tuntia kun olin noussut sängystä, minkä tein vasta yhdeksältä, eli noin kaksi tuntia normaalia heräämisaikaani myöhemmin. Uni ei päästänyt otteestaan, siinä polulta aukesi luukku, jonka kautta putosin syöveriin, siellä velloi orgaanisen näköistä massaa joka hetkittäin kiinteytyi hampaiksi, silmiksi ja milloin miksikin. Se söi ihmisiä. Sen kautta piti mennä. Luukun jälkeen pääsi vihreään laaksoon, joka muuttui tietokonepeliksi. Kaksi matoarmeijaa tappoi toisiaan, niiden nimet leijuivat ilmassa, ja jostain syystä kaikilla oli jokin Dylanin albumin nimi, muistan ainakin "John Wesley Hardingin" ja "Blonde on blonden". Jossain vaiheessa madot muuttuivat peurantapaisiksi eläimiksi. Yksi haavoittui kaulaan, jouduin viiltämään sen kurkkuun haavan jottei se olisi tukehtunut vereensä. Meistä tuli ystävät. Alitajunta, mitä helvettiä taas yrität sanoa?
Kun lopulta heräsin, laitoin Van Morrisonin Astral weeksin soimaan ja se vei mukanaan kuin uni aiemmin. Tanssin ympäri kahdeksaatoista neliötäni. Nautin olosta. Sitten vilkaisin ikkunasta ulos, ja 50 metrin päässä minusta seisoi surujoukko kukkasineen ja mustine takkeineen, arkkua laskettiin hautaan. Pysäytti. Laitoin ruokaa, menin sen jälkeen tupakalle, saattojoukko oli kadonnut, mutta tyttö vaaleanpunaisessa pipossa käveli hitaasti kukkasten peittämän haudan ääreen. Hän seisoi paikallaan liikkumatta saman ajan jonka vietin parvekkeella. Niin lähellä ettei olisi tarvinnut kuin vähän ääntä korottaa ja olisin voinut puhua hänelle. Sisälle palattuani huomasin että taas nukutti. Taas aukesi polulla luukku joka imaisi sisäänsä, taas madot taistelivat, taas laskin veret. Minä olen tottunut tulkitsemaan uniani ja minä olen tottunut siihen että joku on aina osannut löytää niistä elementtejä joita en ole itse havainnut.
Onko lapsen hyväksikäyttö liian vaikea aihe käsiteltäväksi lyhytelokuvassa? Ainakin se on vaikea kirjoittaa. Työstin aamupäivällä synopsista. En enää tiedä väsyttääkö, raja ylittyi, nyt vain puhkon suonia.
Kahville. Jos helpottaisi.
"'I'm tired' I said
'You always look tired' she said
'I'm admired' I said
'You always look tired' she said"
(Elbow / Fugitive motel)
Kun lopulta heräsin, laitoin Van Morrisonin Astral weeksin soimaan ja se vei mukanaan kuin uni aiemmin. Tanssin ympäri kahdeksaatoista neliötäni. Nautin olosta. Sitten vilkaisin ikkunasta ulos, ja 50 metrin päässä minusta seisoi surujoukko kukkasineen ja mustine takkeineen, arkkua laskettiin hautaan. Pysäytti. Laitoin ruokaa, menin sen jälkeen tupakalle, saattojoukko oli kadonnut, mutta tyttö vaaleanpunaisessa pipossa käveli hitaasti kukkasten peittämän haudan ääreen. Hän seisoi paikallaan liikkumatta saman ajan jonka vietin parvekkeella. Niin lähellä ettei olisi tarvinnut kuin vähän ääntä korottaa ja olisin voinut puhua hänelle. Sisälle palattuani huomasin että taas nukutti. Taas aukesi polulla luukku joka imaisi sisäänsä, taas madot taistelivat, taas laskin veret. Minä olen tottunut tulkitsemaan uniani ja minä olen tottunut siihen että joku on aina osannut löytää niistä elementtejä joita en ole itse havainnut.
Onko lapsen hyväksikäyttö liian vaikea aihe käsiteltäväksi lyhytelokuvassa? Ainakin se on vaikea kirjoittaa. Työstin aamupäivällä synopsista. En enää tiedä väsyttääkö, raja ylittyi, nyt vain puhkon suonia.
Kahville. Jos helpottaisi.
"'I'm tired' I said
'You always look tired' she said
'I'm admired' I said
'You always look tired' she said"
(Elbow / Fugitive motel)
22.3.05
"Mehän ovat kuin kaksi marjaa", ja muita lähinnä ajantappomielessä ylöskirjattuja asioita
Minulle on muutaman kerran sanottu, että olen Tommi Liimatan näköinen. Ei ole ollut niinkään paikkansa pitävä väite mielestäni, ennen kuin satuin näkemään itsestäni viime viikonloppuna otetun kuvan. Siis katsokaa nyt itsekin:
Että tällaista tänään. Kumpi meistä kadottaa identiteettinsä? Kaipaisiko Abso joskus Tommi-tuuraajaa keikoille? Olisin heti valmis!
Olen asunut tässä yksiössä nyt neljä kuukautta, ja tänään kuulin ensimmäisen kerran kuinka naapurissa harrastettiin seksiä. Tunsin iloa siitä että jollakulla tässä mehiläiskennossa on elämää. Kaksiossa asuessa sitä touhua sai kuulla eri suunnilta kyllästymiseen asti, täällä ei. Seinäthän ovat tietenkin kuin paperia, joten yksityiskohdistakin sai nauttia. Lopulta kyllästyin ja lähdin ulos. Tuskin olin päässyt ovesta kun vastaan tuli paitsi nuutunut seminaaristapalaaja, myös äänekäs kulkue, joka kenties esitti jonkinlaista pääsiäisdramatisointia, ainakin yksi kantoi isoa ristiä. Olisivat nyt vähän vaivautuneet; nasaretilaisehko pukeutuminen olisi auttanut uskottavuuteen. Toppatakeissaan ja pipoissaan kulkue näytti jotenkin, no, väsähtäneeltä, eikä auttanut se, että ristinkantajalla näytti olevan hirmu hauskaa.
Herra K kertoi tänään lounaalla seikan, josta pelkäsi maineensa menevän, mitä koitan edesauttaa julkaisemalla faktan täällä: Tommi Läntinen (Tommeja tänään riittää) on hänen useimmin keikalla näkemänsä artisti. Miksen minä ikinä kirjoita mistään muusta kuin Tommi Läntisestä ja hänen keikoistaan? Eikun kirjoitanpa.
Jonin Elämä ja teot on hyvin kirjoitettu kolumninkaltainen blogi, joka ansaitsee laajemman huomion. Eilen hän totesi että kaikesta sanomastaan on yleensä 90% ironiaa. Olen huomannut saman, mutta jäin silti miettimään: oliko tuo kyseinen toteamus ironiaa? Pää alkoi hajoilla. Tunnen myös nöyryyttä sen edessä, että joku on tänä blogger-aikakautena viitsinyt nähdä vaivaa koodatakseen itse bloginsa. Ohhoh.
Marimba muistutti muutama päivä sitten musiikkikirjaston olemassaolosta. Olen sen aktiivisesti unohtanut, viisi ja puoli vuotta Turussa ja olen sieltä muistaakseni kerran levyjä lainannut. No, vahinko takaisin, marssin sinne eilen (tieto siitä, että kirjaston muuton vuoksi levyjen eräpäivä menee pitkälle toukokuun puolelle, ei haitannut) ja vielä uudestaan tänään, yhteensä hyllystä lähti mukaan 21 levyä. Mitkä jumalaiset valikoimat kaikkea hämärämpää tavaraa! Potkin itseäni päähän siitä, että vasta nyt sinne ajaudun, vaikka toisaalta, parempi myöhään. Mukaan lähtivät seuraavat levyt:
Laurie Anderson: Big science
Aphex Twin: Richard D. James album
John Cale: The Academy in peril
Current 93: Sleep has his house
Curved Air: Phantasmagoria
Miles Davis: In a silent way
Dead Can Dance: Into the labyrinth
The Doors: Strange days
Bob Dylan: Nashville skyline
Hatfield and the North: The Rotters club
Henry Cow: In praise of learning
Michael Hoenig: Departure from the northern wasteland
Loveproge (eri esittäjiä)
Van Morrison: Astral weeks
Yoko Ono: Plastin Ono band
Jukka Orma: Kultahiekkaa
Kari Peitsamo: Vedestä nousee kasvi
Kauko Röyhkä: Kaksi koiraa
Soft Machine: Third
Univers Zero: Heatwave
Sophie Zelmani: Sing and dance
...käytännössä kaikki artisteja, joiden tuotantoon on parhaimmillaan pian kymmenen vuoden ajan pitänyt tutustua, mutta aina se on jäänyt, monia näistä ei tahdo löytää mistään kaupasta, osaa ei edes netin kautta. Davis, Dylan, Peitsamo ja Röyhkä tietenkin tutumpia, mutta näitä levyjä en ole kuullut. Kylläpä sisälläni taas tämänkin pläjäyksen äärellä nautiskelija hyrrää. Paitsi tällä hetkellä, kun päässä soi loputtomana luuppina Aphex Twinin "Milkman". Ottakaa se pois.
Lopuksi testitulos, tämä kirjallisuuden klassikko olen:
Virginia Woolf: Orlando. You are a challenge, for
outer events, the outside world, the time etc.
play no importance to you. Your focus is in
writing, in gender issues, and inside your own
head. Self-analysis and exploration of yourself
as well as the outer world hold great
importance to you.
Which literature classic are you?
Pitäisi kai sivistää itseään sen verran että tuon lukisi. Ää, jos kattois vaan sen leffan.
Että tällaista tänään. Kumpi meistä kadottaa identiteettinsä? Kaipaisiko Abso joskus Tommi-tuuraajaa keikoille? Olisin heti valmis!
Olen asunut tässä yksiössä nyt neljä kuukautta, ja tänään kuulin ensimmäisen kerran kuinka naapurissa harrastettiin seksiä. Tunsin iloa siitä että jollakulla tässä mehiläiskennossa on elämää. Kaksiossa asuessa sitä touhua sai kuulla eri suunnilta kyllästymiseen asti, täällä ei. Seinäthän ovat tietenkin kuin paperia, joten yksityiskohdistakin sai nauttia. Lopulta kyllästyin ja lähdin ulos. Tuskin olin päässyt ovesta kun vastaan tuli paitsi nuutunut seminaaristapalaaja, myös äänekäs kulkue, joka kenties esitti jonkinlaista pääsiäisdramatisointia, ainakin yksi kantoi isoa ristiä. Olisivat nyt vähän vaivautuneet; nasaretilaisehko pukeutuminen olisi auttanut uskottavuuteen. Toppatakeissaan ja pipoissaan kulkue näytti jotenkin, no, väsähtäneeltä, eikä auttanut se, että ristinkantajalla näytti olevan hirmu hauskaa.
Herra K kertoi tänään lounaalla seikan, josta pelkäsi maineensa menevän, mitä koitan edesauttaa julkaisemalla faktan täällä: Tommi Läntinen (Tommeja tänään riittää) on hänen useimmin keikalla näkemänsä artisti. Miksen minä ikinä kirjoita mistään muusta kuin Tommi Läntisestä ja hänen keikoistaan? Eikun kirjoitanpa.
Jonin Elämä ja teot on hyvin kirjoitettu kolumninkaltainen blogi, joka ansaitsee laajemman huomion. Eilen hän totesi että kaikesta sanomastaan on yleensä 90% ironiaa. Olen huomannut saman, mutta jäin silti miettimään: oliko tuo kyseinen toteamus ironiaa? Pää alkoi hajoilla. Tunnen myös nöyryyttä sen edessä, että joku on tänä blogger-aikakautena viitsinyt nähdä vaivaa koodatakseen itse bloginsa. Ohhoh.
Marimba muistutti muutama päivä sitten musiikkikirjaston olemassaolosta. Olen sen aktiivisesti unohtanut, viisi ja puoli vuotta Turussa ja olen sieltä muistaakseni kerran levyjä lainannut. No, vahinko takaisin, marssin sinne eilen (tieto siitä, että kirjaston muuton vuoksi levyjen eräpäivä menee pitkälle toukokuun puolelle, ei haitannut) ja vielä uudestaan tänään, yhteensä hyllystä lähti mukaan 21 levyä. Mitkä jumalaiset valikoimat kaikkea hämärämpää tavaraa! Potkin itseäni päähän siitä, että vasta nyt sinne ajaudun, vaikka toisaalta, parempi myöhään. Mukaan lähtivät seuraavat levyt:
Laurie Anderson: Big science
Aphex Twin: Richard D. James album
John Cale: The Academy in peril
Current 93: Sleep has his house
Curved Air: Phantasmagoria
Miles Davis: In a silent way
Dead Can Dance: Into the labyrinth
The Doors: Strange days
Bob Dylan: Nashville skyline
Hatfield and the North: The Rotters club
Henry Cow: In praise of learning
Michael Hoenig: Departure from the northern wasteland
Loveproge (eri esittäjiä)
Van Morrison: Astral weeks
Yoko Ono: Plastin Ono band
Jukka Orma: Kultahiekkaa
Kari Peitsamo: Vedestä nousee kasvi
Kauko Röyhkä: Kaksi koiraa
Soft Machine: Third
Univers Zero: Heatwave
Sophie Zelmani: Sing and dance
...käytännössä kaikki artisteja, joiden tuotantoon on parhaimmillaan pian kymmenen vuoden ajan pitänyt tutustua, mutta aina se on jäänyt, monia näistä ei tahdo löytää mistään kaupasta, osaa ei edes netin kautta. Davis, Dylan, Peitsamo ja Röyhkä tietenkin tutumpia, mutta näitä levyjä en ole kuullut. Kylläpä sisälläni taas tämänkin pläjäyksen äärellä nautiskelija hyrrää. Paitsi tällä hetkellä, kun päässä soi loputtomana luuppina Aphex Twinin "Milkman". Ottakaa se pois.
Lopuksi testitulos, tämä kirjallisuuden klassikko olen:
Virginia Woolf: Orlando. You are a challenge, for
outer events, the outside world, the time etc.
play no importance to you. Your focus is in
writing, in gender issues, and inside your own
head. Self-analysis and exploration of yourself
as well as the outer world hold great
importance to you.
Which literature classic are you?
Pitäisi kai sivistää itseään sen verran että tuon lukisi. Ää, jos kattois vaan sen leffan.
Vanhoja virkkeitä
eli "Kun ajatus jää vaivaamaan, se jää vaivaamaan"
tai "Tämä blogi on armonlaukausta vaille finaalissa"
1."Annoin sydämeni lyödä ja keuhkojeni hengittää."
Niin kuin silloin.
2."Kuka tähän nyt enää ketsuppia sotkisi?"
Ruuanhaku on vaikeinta öisin.
3. "Jumalauta, Jack. Sano nyt jotain."
Onko korrektia kutsua porukasta kävelynopeutensa vuoksi pois pudonnutta henkilöä "jälkeen jääneeksi"?
4. "Pitäis varmaan käydä vielä siellä pimpin tykönä."
5. "Uutta! Nyt kuski levähtää matkan aikana!"
Mutta entä jos hän ei tarvitse lepoa? Onko lepo itseisarvo?
6. "Minä tosiaan luulin nunnien olevan siistejä, mutta sitten sain kuulla siitä AIDSista. Sehän tosiaan taitaa saada ihan kaikilta."
7. "This is it. This is the end, O'Brien."
Last action hero; Die Hard oli enää muisto.
8. "Vois niitä kananaivojakin vähän käyttää kun ostoksille tulee."
9. "Hyvästi jää rakas isänmaa, en sua koskaan enää saa!"
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun opin lukemaan. Kuinka monta sanaa mahtuu neljännesvuosisataan?
10. "Kaikki minulle opetetut tieteelliset faktat ja järjelliset ajattelumallit ovat kuin jäätelöroiskeita auton konepellillä jotka voin nyt vain nuolla pois."
The truth is out there, Scully.
11. "Pidä tätä pidätettäessä oikeassa kädessä."
Kumpi Alangon veljeksistä on tehnyt huonomman kappaleen suhteessa uraansa?
12. "So, is there anything you wanted to change about this interview?"
13. "Lenni-Kalle heittää skredat!"
Elokuvissa ei saa puhua. Eikä varsinkaan huutaa.
14. "Älkää nyt saatana laulako!"
15. "Loistavaa, kolme kertaa korkeampia sähköpylväitä tässä vielä tarvittiinkin."
16. "Meillä on viti presidentti!"
Ja minua muistutettiin vuosituhansia vanhasta jutusta. Pyramidin alla oli kaupunki.
17. "Tässä on nyt kolme bussia yhden renkailla."
18. "Aivan varmaan siellä oli niitä sinisiä novelleja... eikun kuponkeja, niissä oli sorsan kuva tai joku."
19. "Hei! Löysin toisen maailmansodan aikaisen juoksuhaudan!"
Ja kuvitteellisia lasiesineitä, veikkaan.
20. "I fucking hate this nya ordnung!"
Minulla on ollut elämäni aikana kämppis yhteensä kaksi viikkoa.
21. "Rouva Lassila! Olette väärässä kerroksessa!"
22. "Kaikki on elossa paitsi ruumiit kuolleita."
Knock yourself out.
23. "Minä voin kuolla, minut voidaan ristiinnaulita."
Olen säveltänyt miljoonien edestä listahittejä pääni sisällä.
24. "Jotkut olivat ryömineet rautatielle kuolemaan."
Uutisissa yksityiskohtien kuvailu lopetetaan aina sillä hetkellä, jolla se on käymässä mielenkiintoiseksi.
25. "Kas kun et ottanut kameraa mukaan saatanan häirikkö."
26. "Mikä on yhteytesi situationisteihin?"
27. "Ja sen takia ei ole olemassa naistaiteilijoita."
28. "19.2 kello 19.02 rakastettuni saapui utareet tanassa."
Ala-asteikäisenä kuulin kavereilta, että he olivat löytäneet paperinkeräyslaatikosta pornolehtiä.
29. "Varo Pori-ratikkaa."
30. "Ai ettei MTV3 muka näytä enää mitään tällaista?"
Nykyisin ei yllätä enää mikään. Emmekö koskaan pääse estoistamme...
31. "Terve vaan selkärankamurtumat."
Tätä nykyä vedän 18 leukaa.
32. "Kaikki metsän mutaatiot joutuivat uuden mutaation kouriin."
33. "Nyt särkyy paikan pehmein esine."
34. "Sinä puhkaisit minun silmäni! Minä kiellän sinulta pääsyn kaikkiin maailman tapahtumiin!"
Olen syntynyt myöhään ja silti pidän valosta. Kevätpäiväntasauksesta kuusi kuukautta eteenpäin on ainoa merkittävä aika vuodesta.
35. "Auton keula on enää metrin päässä mun kaverin jaloista!"
Vrt. edellä.
36. "Onpa muovisen näköisiä nukkeja."
Peter Jacksonin ura lähti alamäkeen Heavenly creaturesin jälkeen. Miksi jotkut pitävät Sormusten herra -elokuvista?
37. "Surkein näkemäni risteysajo!"
38. "Kaikki vaimot ovat tulevia vaimoja."
39. "Oh God! You'll need some corpse guards here! Your runners are bleeding all over!"
40. "Drug dealing in army uniforms? But I'm undercover to the core! Where's the fucking piano?"
41. ”Mikä ihmeen friikkishow tää oikein on?”
Niin kuin silloin.
2."Kuka tähän nyt enää ketsuppia sotkisi?"
Ruuanhaku on vaikeinta öisin.
3. "Jumalauta, Jack. Sano nyt jotain."
Onko korrektia kutsua porukasta kävelynopeutensa vuoksi pois pudonnutta henkilöä "jälkeen jääneeksi"?
4. "Pitäis varmaan käydä vielä siellä pimpin tykönä."
5. "Uutta! Nyt kuski levähtää matkan aikana!"
Mutta entä jos hän ei tarvitse lepoa? Onko lepo itseisarvo?
6. "Minä tosiaan luulin nunnien olevan siistejä, mutta sitten sain kuulla siitä AIDSista. Sehän tosiaan taitaa saada ihan kaikilta."
7. "This is it. This is the end, O'Brien."
Last action hero; Die Hard oli enää muisto.
8. "Vois niitä kananaivojakin vähän käyttää kun ostoksille tulee."
9. "Hyvästi jää rakas isänmaa, en sua koskaan enää saa!"
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun opin lukemaan. Kuinka monta sanaa mahtuu neljännesvuosisataan?
10. "Kaikki minulle opetetut tieteelliset faktat ja järjelliset ajattelumallit ovat kuin jäätelöroiskeita auton konepellillä jotka voin nyt vain nuolla pois."
The truth is out there, Scully.
11. "Pidä tätä pidätettäessä oikeassa kädessä."
Kumpi Alangon veljeksistä on tehnyt huonomman kappaleen suhteessa uraansa?
12. "So, is there anything you wanted to change about this interview?"
13. "Lenni-Kalle heittää skredat!"
Elokuvissa ei saa puhua. Eikä varsinkaan huutaa.
14. "Älkää nyt saatana laulako!"
15. "Loistavaa, kolme kertaa korkeampia sähköpylväitä tässä vielä tarvittiinkin."
16. "Meillä on viti presidentti!"
Ja minua muistutettiin vuosituhansia vanhasta jutusta. Pyramidin alla oli kaupunki.
17. "Tässä on nyt kolme bussia yhden renkailla."
18. "Aivan varmaan siellä oli niitä sinisiä novelleja... eikun kuponkeja, niissä oli sorsan kuva tai joku."
19. "Hei! Löysin toisen maailmansodan aikaisen juoksuhaudan!"
Ja kuvitteellisia lasiesineitä, veikkaan.
20. "I fucking hate this nya ordnung!"
Minulla on ollut elämäni aikana kämppis yhteensä kaksi viikkoa.
21. "Rouva Lassila! Olette väärässä kerroksessa!"
22. "Kaikki on elossa paitsi ruumiit kuolleita."
Knock yourself out.
23. "Minä voin kuolla, minut voidaan ristiinnaulita."
Olen säveltänyt miljoonien edestä listahittejä pääni sisällä.
24. "Jotkut olivat ryömineet rautatielle kuolemaan."
Uutisissa yksityiskohtien kuvailu lopetetaan aina sillä hetkellä, jolla se on käymässä mielenkiintoiseksi.
25. "Kas kun et ottanut kameraa mukaan saatanan häirikkö."
26. "Mikä on yhteytesi situationisteihin?"
27. "Ja sen takia ei ole olemassa naistaiteilijoita."
28. "19.2 kello 19.02 rakastettuni saapui utareet tanassa."
Ala-asteikäisenä kuulin kavereilta, että he olivat löytäneet paperinkeräyslaatikosta pornolehtiä.
29. "Varo Pori-ratikkaa."
30. "Ai ettei MTV3 muka näytä enää mitään tällaista?"
Nykyisin ei yllätä enää mikään. Emmekö koskaan pääse estoistamme...
31. "Terve vaan selkärankamurtumat."
Tätä nykyä vedän 18 leukaa.
32. "Kaikki metsän mutaatiot joutuivat uuden mutaation kouriin."
33. "Nyt särkyy paikan pehmein esine."
34. "Sinä puhkaisit minun silmäni! Minä kiellän sinulta pääsyn kaikkiin maailman tapahtumiin!"
Olen syntynyt myöhään ja silti pidän valosta. Kevätpäiväntasauksesta kuusi kuukautta eteenpäin on ainoa merkittävä aika vuodesta.
35. "Auton keula on enää metrin päässä mun kaverin jaloista!"
Vrt. edellä.
36. "Onpa muovisen näköisiä nukkeja."
Peter Jacksonin ura lähti alamäkeen Heavenly creaturesin jälkeen. Miksi jotkut pitävät Sormusten herra -elokuvista?
37. "Surkein näkemäni risteysajo!"
38. "Kaikki vaimot ovat tulevia vaimoja."
39. "Oh God! You'll need some corpse guards here! Your runners are bleeding all over!"
40. "Drug dealing in army uniforms? But I'm undercover to the core! Where's the fucking piano?"
41. ”Mikä ihmeen friikkishow tää oikein on?”
21.3.05
Monumental collapse igitur
eli "Jos kaikki Norjan järvet..."
tai "Virke joka jatkui maanantaihin"
Viikko pari sitten sai kovasti huomiota blogi nimeltä Uusia lauseita. Minä olin ensi kerran huomannut sen hieman aiemmin, ja pidin ideasta, kun luulin että sen kirjoittaja keksii itse nuo lauseensa. Mutta tuon mediahuomion yhteydessä totuus paljastui minulle: blogin sisältö (joka muuten koostuu virkkeistä eikä lauseista, mutta myönnän tekeväni itsekin tuon virheen helposti...) on koottu muista blogeista keräämällä. Siinä, että blogi nimeltä Uusia lauseita koostuu nimenomaan jo kerran sanotun toistamisesta, on jotain väärää. Missä ovat oikeasti uudet lauseet, niin pää- kuin sivu-? Siis tarkoitan jotain tämäntapaista:
"Harjannostajaisissa tarjoiltiin raunistulalaisille sikuria ja toffeeta."
"Kun setäni oli lapsi, hänellä oli irlanninsetteri, joka mahtui taitettuna taskuun."
"Suutarin lasten on paha kulkea kouluun reppu selässään jos sataa saastaisia rättejä sammakonnahkoihin käärittyinä."
"Seisoimme lentokentän lähistöllä ja purkkapallot paukkuivat kaikkialla ympärillämme."
Tämä on jälleen samanlainen maanantaiaamu, kuin se, jona aloitin anonyymiblogini. Otsikot eivät aina kerro läheskään tarpeeksi; blogin nimen pitäisi heijastaa sisältöä. Sanat eivät ole leikkimistä varten, niihin on suhtauduttava vakavasti.
"Harjannostajaisissa tarjoiltiin raunistulalaisille sikuria ja toffeeta."
"Kun setäni oli lapsi, hänellä oli irlanninsetteri, joka mahtui taitettuna taskuun."
"Suutarin lasten on paha kulkea kouluun reppu selässään jos sataa saastaisia rättejä sammakonnahkoihin käärittyinä."
"Seisoimme lentokentän lähistöllä ja purkkapallot paukkuivat kaikkialla ympärillämme."
Tämä on jälleen samanlainen maanantaiaamu, kuin se, jona aloitin anonyymiblogini. Otsikot eivät aina kerro läheskään tarpeeksi; blogin nimen pitäisi heijastaa sisältöä. Sanat eivät ole leikkimistä varten, niihin on suhtauduttava vakavasti.
20.3.05
19.3.05
Pusin sun masua
Monimutkaisuudet muuttuvat selvyyksiksi ja hämmästyttävät asiat toteutuvat. Ei kai siinä sen kummempaa. Minne katosivat eriävät näkemykset, vai oliko niitä lainkaan? Melkein kuin yläpuolelta katsoisi, melkein.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)