23.3.05

Tanssin ajatuksen kaaria ja olen niin saatanan väsynyt

Kesti kolme tuntia herätä tänään, kolme senjälkeistä tuntia kun olin noussut sängystä, minkä tein vasta yhdeksältä, eli noin kaksi tuntia normaalia heräämisaikaani myöhemmin. Uni ei päästänyt otteestaan, siinä polulta aukesi luukku, jonka kautta putosin syöveriin, siellä velloi orgaanisen näköistä massaa joka hetkittäin kiinteytyi hampaiksi, silmiksi ja milloin miksikin. Se söi ihmisiä. Sen kautta piti mennä. Luukun jälkeen pääsi vihreään laaksoon, joka muuttui tietokonepeliksi. Kaksi matoarmeijaa tappoi toisiaan, niiden nimet leijuivat ilmassa, ja jostain syystä kaikilla oli jokin Dylanin albumin nimi, muistan ainakin "John Wesley Hardingin" ja "Blonde on blonden". Jossain vaiheessa madot muuttuivat peurantapaisiksi eläimiksi. Yksi haavoittui kaulaan, jouduin viiltämään sen kurkkuun haavan jottei se olisi tukehtunut vereensä. Meistä tuli ystävät. Alitajunta, mitä helvettiä taas yrität sanoa?

Kun lopulta heräsin, laitoin Van Morrisonin Astral weeksin soimaan ja se vei mukanaan kuin uni aiemmin. Tanssin ympäri kahdeksaatoista neliötäni. Nautin olosta. Sitten vilkaisin ikkunasta ulos, ja 50 metrin päässä minusta seisoi surujoukko kukkasineen ja mustine takkeineen, arkkua laskettiin hautaan. Pysäytti. Laitoin ruokaa, menin sen jälkeen tupakalle, saattojoukko oli kadonnut, mutta tyttö vaaleanpunaisessa pipossa käveli hitaasti kukkasten peittämän haudan ääreen. Hän seisoi paikallaan liikkumatta saman ajan jonka vietin parvekkeella. Niin lähellä ettei olisi tarvinnut kuin vähän ääntä korottaa ja olisin voinut puhua hänelle. Sisälle palattuani huomasin että taas nukutti. Taas aukesi polulla luukku joka imaisi sisäänsä, taas madot taistelivat, taas laskin veret. Minä olen tottunut tulkitsemaan uniani ja minä olen tottunut siihen että joku on aina osannut löytää niistä elementtejä joita en ole itse havainnut.

Onko lapsen hyväksikäyttö liian vaikea aihe käsiteltäväksi lyhytelokuvassa? Ainakin se on vaikea kirjoittaa. Työstin aamupäivällä synopsista. En enää tiedä väsyttääkö, raja ylittyi, nyt vain puhkon suonia.


Kahville. Jos helpottaisi.


"'I'm tired' I said
'You always look tired' she said

'I'm admired' I said
'You always look tired' she said"

(Elbow / Fugitive motel)


Ei kommentteja: