L'omasio Vatomási

1. Kahvin valuminen Moccamasterin tummuneeseen pannuun. Tilaa jakavaan valkoiseen sementtipylvääseen teipatut Vaahteramäen Eemelin kuvat. Lasiseinän pysyväksi peitteeksi vedettyjen rullaverhojen takaa kuuluva palautusautomaatin piippailu. Lapsi kiljuu. Teinitytöt nauravat. Humalistonkadulla ajavan hiekoitushiekkoja poistavan harja-auton jyrinä. Ikkuna naksahtaa, ulkona hämärtää. Selailen kustantajan luetteloa. Mutustan eväsleipää. Ikkunalaudalla Obaman muistelmat ja Marvel-lautapeli. Ne ovat jääneet siihen joskus kauan ennen minua.

2. Odotushuoneessa istuu iäkkäämpi nainen kun saavun. Hän näyttää tympääntyneeltä, heiluttaa toisen jalan päälle asetettua jalkaansa ja katselee kaukaisuuteen, minuun. Nojaudun taakse ja suljen silmäni. En tällaisissa paikoissa koskaan ota puhelintani esiin. Kuuntelen käytävää pitkin kiiruhtavia askelia. Hoitaja kiittää toista avusta, jokin akuutti tilanne on ollut päällä. Raotan silmiä kun kuulen jonkun kävelevän sisälle odotustilaan. Nuori kiharatukkainen nainen katoaa hiustensa, paksukauluksisen villapaitansa ja piponsa sisään. Mietin onko hän samalla asialla kuin minä. Onko hän sellainen kuin minä. Aika kuluu. On aamu, liian aikaista olla täällä. Minut kutsutaan sisään melkein kymmenen minuuttia myöhässä, vanha nainen jää odottamaan. Hänen ilmeensä ei ole muuttunut.

3. Pysäkillä sarvikuono odottaa bussia meidän muiden joukossa. Eläimen kylkeen on maalattu valkoisella sanat "TAKAISIN KOTIIN". Olen myöhässä, nostan kädet eteeni, iho on kuiva, purppuraan vivahtava. Maalatut kynteni ovat lohkeilleet. Syvältä kurkun sisältä tunnun pakokauhun kohoavan. En kestä tätä elämää. En jaksa esittää ihmistä enää kauaa. Kyyti saapuu, imiset vyöryvät sisään, en kykene liikkumaan. Minä ja sarvikuono katsomme toisiimme kun bussi on jatkanut matkaa. Et sitten mennyt, eläin sanoo minulle. En saa vastausta aikaan, pelkään että jos avaan suuni alan kirkua. Jaloistani katoaa voima.