Jahas, jälleen on vietetty tarpeeksi aikaa kertajaksojen parissa, jotta voidaan palata salaliittojuonen äärelle. Lähtöasetelmaa ja potentiaalia kyllä piisaa: Mulder on saanut käsiinsä alienin ruumiinavausvideon, joka pikaisesti johtaa agentit keskelle kansainvälistä selkkausta, kun japanilaiset toisen maailmansodan aikaiset mengelenvastineet jatkvat ihmis-alienhybridien luomistaan Amerikan maaperällä 90-luvulla ja sitten heidät yhtäkkiä murhataan jenkkisotilaiden toimesta ja sitten on junanvaunu johon Mulder näkee talutettavan elävää alienia ja sitten kaikki ovat kamalan huolissaan Mulderista joka seuraa sitä junaa ja lopuksi hyppää sen kyytiin ja Scully törmää yhtäkkiä keskelle abduktoitujen naisten kokousta jotka kaikki muistavat hänet ja Scully muistaa yhden niistä japanilaisista lääkäreistä ja...Oooookei, juonta siis riittää, mutta kuten ennenkin näissä pääjuoneen keskittyvissä jaksoissa käy, tässä alkuosassa (kyseessä on vähintäänkin kaksiosainen jakso tietenkin taas) ei nouse esiin kuin kysymyksiä ja tarkoituksellisia viittauksia milloin mihinkin, ja toinenkin tuttu ilmiö toteutuu: tämä on himpun verran kuivakka jakso. Alkuosa ruumiinavausvideoineen kyllä toimi, mutta ToimintaMulder on sen jälkeen vähän liikaa esillä ja hyvin kertynyt momentti hiipuu. Meno on kerrassaan pitkitettyä varsinkin Mulderin hiippaillessa niin satamassa kuin ratapihallakin piiitkiä aikoja milloin minkäkin nurkan takaa kurkkien trillerimusiikin soidessa. Kamoon. Tästä olisi todennäköisesti saanut pykättyä supertehokkaan yksöisjakson, mutta venytys on päivän sana. Skinner, Lone Gunmen ja Mister X on kaikki heitetty mukaan kun kerran on salaliittojakso kyseessä, mutta jokainen kohtauksista on enemmän tai vähemmän pakotettu. Hei, vakionaamat nyt vaan pitää saada mukaan. Onpa se totaalisen turha Mulderin kaverisenaattorikin kaivettu naftaliinista ensi kerran sitten kakkoskauden pilotin. Plääh. Olen harvinaisen pettynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti