Palasin kuin kuppa Töölöön. Siirsin kuukauden saldon järkkäriltä & puhelimesta kotiläppärin kovalevylle: nelisensataa kuvaa. Niistä voi sitten myöhemminkin varmistua siitä, että loma oli ihan oikeasti aktiivinen: vaikka enimmäkseen oltiin vaan paikallaan maalla, oli joka päivä jotain. No, ajelin minä sieltä kahdesti Turkuun, kahdesti Tampereelle, kahdesti Helsinkiin. Kirjapäivät lisäsivät hyllytilan tarvetta noin puolella metrillä tänä vuonna, mutta ostosten lisäksi kuriiri toi maalle kaksi laatikollista omaa proosateostani. "Sun kuva oli lehresä", totesi sikäläinen autokauppias tänä aamuna kun ennen lähtöäni kävin pihassa potkimassa renkaita. Tätäkö on julkisuus? Kunpa se loppuisi pian. Vaan itsepä menin, ja oikeasti kannatti, koska juttu on hyvä, parempi kuin kohde.
Ensitöikseni kaupungissa löysin eteisen lattialta lapun, jossa oli tämä päivämäärä ja ilmoitus sen olemisesta viimeinen mahdollinen häkkivaraston tyhjentämiseen, minkä teon toteutumatta jääminen johtaisi siihen, että kyseinen varasto huomisen kuluessa tyhjentyisi ihan ilmaiseksi, tosin jätelavalle. Reilu peli tuollainen viikon varoitusaika kesällä kun väki on lomilla. Kävin kuitenkin pelastamassa polkupyörän, joka ilmoitti paheksuntansa siitä, että oli samoilla sijoilla nököttänyt melko tarkkaan kaksi vuotta; viime kesänä en sitä jaksanut ylös kantaa, enkä tänäkään olisi muuten. Helsinki ei houkuta pyöräilemään. Muut roinat ajattelin sinne jättää; helppo tapa päästä ylimääräisestä eroon, kun ne putkiremppafirman toimesta toimitetaan pois. No jos nyt ne lapsen hiekkalelut säästän, nostalgiasyistä. Olipa siellä vielä kaksi kolmasosaa häkeistä täynnä huonekaluja, talvirenkaita, televisioita sun muuta roipetta, eli lienee jokunen muukin määräajasta tietämätön. Onpa putkimiehillä huomenna kantamista.
2 kommenttia:
Olipa ihan näköisesi juttu! Varasin heti teoksesi kirjastosta, näkyi muutama kappale Helmetistä jo löytyvän (varattuja kaikki).
Ydin-Helsinki ei tosiaan (ehkä Baanan pätkää lukuunottamatta) houkuttele pyöräilyyn, mutta koillisessa, Vanhankaupunginlahden ja Viikin seudulla tykkäsin pyöräillä.
Oho, kirjastovarauksia! Makeeta. Ja jutusta kaikki kunnia Minnalle, joka kirjoitti ja kuvasi ja osasi kaikin tavoin puristaa kenties kohtalaisen sekavista höpinöistäni jotain järjellistä.
Itse olen viimeksi (kaksi vuotta sitten) pyöräillyt Meilahden suunnalla, kävin pressan portilla ja pääministeriäkin kurkin. Siellä on mukavan rauhallista mennä. Vanhakaupunki-Viikki -akseli varmasti myös olisi, mutta jotenkin kaiken toisella puolella tästä Töölöstä nähtynä. Olen jotenkin huono lähtemään varta vasten. Johonkin on oltava asiaa.
Lähetä kommentti