27.2.12

Me tullaan, Heli, laita hellaan tuli!
eli "Poden karkkipulaa, syön purkkikalaa"

Aloitin liikuntaharrastuksen. Tiedän ettette usko sitä, mutta aloitin silti. Enkä edes halpaa: sata euroa meni että heilahti, ostin kävelysauvat ja eräänlaisen kahisevan ohuen vaatekerran, ulkoiluasuksi moisia nimitetään vissiin, en ole tiennytkään että muuhunkin kuin farkkuihin voi pukeutua. Mutta mitäs minä tässä enää jaanailen, sanaan "kävelysauvat" kaikki lopettivat lukemisen kuitenkin, epäillään järkeni valoa, aavistellaan blogini joutuneen hakkerin kaappaamaksi (mikä tosiaan pitääkin paikkansa, alkuperäinen Ugus on tänne viimeksi ruikuttanut joskus alkuvuonna 2006), vilkuillaan kalenteriin, eikä aprillipäivä ole kuitenkaan, ehei, niin helpolla en teitä päästä. Minä tosiaan olen jo muutaman kerran sauvakävellyt Töölönlahden ympäri, ja hyväähän tuo tekee. Sentään yksin en olisi touhuun ruvennut: harrastuksen joululomalla aloittanut ystävä toimi kannustimena. No, enhän ole yksin ryhtynyt koskaan mihinkään, ettei sillä; ja toisaalta työterveydenhoitaja on minuun huolestuneita katseita luonut jo pitkään. Kuntosalia on suositeltu, ikäiseni mieshenkilön kun pitäisi liikkuakin, kuulemma, ja liikunhan minä - kesäisin! Mutta talvet tahtovat mennä siihen että odottaa kesää. Ja silti: kuntosali. Minä en keksi montaa ahdistavampaa ajatusta kuin että menisin kuntosalille. En ymmärrä miten kukaan ei-ekshibitionistinen yksilö kykenee siihen. Itse saan voimakkaita hengenahdistuskohtauksia jo ajatuksesta. Vihaan julkisia tiloja, hyi saatana miten vihaankaan. En todennäköisesti selviäisi hengissä kuntosalin pukuhuoneesta ulos. No, nyt olen sauvakävelyn champignon, joten ei enää tarvitse harkitakaan. IKINÄ!

Tosin harrastukseni katkesi heti alkuunsa, kun viikko sitten heräsin aamuyön tunteina v-käyrän lailla nousevaan kuumeeseen. No mitäs, vasta neljäs flunssavirus tänä talvena, kestäähän mies sellaisen, mutta että taas melkein viikon sain nököttää tuskatiloissa neljän seinän sisällä, alkoi syödä sielua. Tai niin aluksi luulin. Mutta loppujen lopuksi ostin jääkaapin täyteen Valion mustikkakeittoa, raahauduin kirjastoon, lainasin pinon hyvää luettavaa ja oikeastaan - no niin, olihan se tuskaa. Mutta helpottavaa tuskaa sentään. Eilen kuume hellitti, huomenna takaisin lenkkipolulle. Ja te kun luulette että minä vain löysäilen! Silti henkeni uhalla kuntoilen.

2 kommenttia:

M kirjoitti...

Hyvästä on liikunta. Kävitkö jonkin kurssin noiden sauvojen kanssa? Meinaan vaan, että 95% (oma arvio) sauvakävelijöistä kävelee väärin eikä käytä sauvoja juuri lainkaan. Minua ei sauvakävelemässä nähdä mutta pilateksessa kyllä. Kahdesti viikossa. Ja ohjattua venyttelyä on kerta viikkoon. Kyllä on rinta rottingilla moisesta saavutuksesta.

Ugus kirjoitti...

Ei kurssia, mutta sauvatoveri oli saanut ohjeistuksen oikeaoppiseen sauvomiseen, eli siltä pohjin mennään. Hyvin tuntuu sekä hauiksissa että alaraajoissa, joten oletan tekniikan olevan oikean. Monella tuntuu olevan tapana se, että niillä kepeillä viuhdotaan niin maan perkuleesti, taipuisin siis kanssasi samansuuntaiseen arvioon.

Olen myös sitä mieltä, että tässä iässä pienikin liikkuminen jo antaa aiheen olla rinta kaarella ja sädekehä ohimolla.

Ja aiheeseen liittymättä, onpas mennyt rumaksi tämä Bloggerin kommenttiloota yhtäkkiä. Huoh.