Takit or liivit

Hyvin alkanut indeksointiprojektini ei kun porskuttaa, joskin väsähtäneenä ja laahustaen. Onneksi exme muisti jatkaa omaansa, mistä ideankin nappasin: omistamani takit. Katsotaanpa mitä tuolta kaapista löytyy.

1. Merkitön armeijanvihreä sadetakki, kokoa L. Ei aavistustakaan mistä ja koska tuo on tullut, näyttää siltä että voisi olla uutenakin hankittu. Olen ehkä kerran pitänyt (siis ehkä, muistikuvaa ei ole ainoastakaan kerrasta - mutta kai tuo joskus on yllä ollut), olen lapsesta asti inhonnut sadetakkeja kuin loisivia nilviäisiä, kastun huomattavasti mieluummin.

2. Violetinkirjava Raiski-merkkinen toppatakki, jonka lapussa hauska teksti "Ei saa vääntää / Vrid ej". Mitäköhän tapahtuu jos väännän? En uskalla kokeilla, näkevät kuitenkin. Tai voihan se räjähtää, värinsä on siten villi. Tämä on puolison vanha jostain 90-luvulta, oli minulla jonain talvena varatakkina hetken, ja kuulemma saan heittää roskiin, en tiedä miksen ole.

3. Musta Kino-merkkinen toppatakki, jonka ostin ensimmäisenä Helsingin talvenani Sokokselta, kun olin viimeiset viisi talvea kärsinyt ilman toppatakkia ja välähti: voin hankkia sellaisen! (olen toisinaan hidas) On loistava takki, melkein liian kuuma, pitää olla kymmenisen pakkasta vähintään ettei tuon kanssa paahdu. Karvakaulushupun olen poistanut, se oli jo extremeä, vaikkei toisaalta parin viime talven aikana oikeastaan. Järjenvastaista millaisia talvia täällä stadissa pitää. Ei Turussa vaan.

4. Pitkä kellanruskea nahkatakki, jonka lapussa 50-lukuisella kirjasintyypillä teksti "Jofasa AB, Malung Sweden". Ostettu 1999 tai 2000 Turusta AA-kerhon kirppikseltä, sijaitsi tuolloin puutalossa Martinsillan kupeessa, vieläkö lienee? Maksoi 30 markkaa, mikä osoitti hinnoittelutajun puutetta. Lempitakkini, pidin sitä nuorena ja taiteilijahkona paljonkin, nykyisin ehkä kerran pari vuodessa puen päälle, erityistilaisuuksiin, ymmärrättehän. Kahden hengen ravintolailta viime talvena juuri ennen lumen tuloa taisi olla viimeksi. Näyttää siltä että sen alle voisi kätkeä haulikon, mitä ilmeelläni takkia käyttäessä aina viestitänkin.

5. Äidin tekemä raidallinen villatakki jostain 70-luvun alusta. Väriskaala: tummanpunainen, tummansininen, tummanvihreä. Pitkä rivi isoja nappeja, saa tiiviiksi ympärille, paksu kuin turkis, siihen aikaan on varmaan olleet talot kylmiä.

6. Musta nahkatakki ("Veljekset Brandt, Kokkola"), jonka Carmabal lahjoitti 2004, ja joka esiintyy muutamissa alkuaikojen sivupalkkikuvissa varsin näyttävästi. Pidin tätä aikoinaan kaikkialla, vaikka onkin siten pieni, että napit eivät kiristymättä sulkeudu. Mutta aukihan näin rokahtavan rotsin pitää roikkuakin. (vihaan sanaa "rotsi") Nykyisin käytän harvakseltaan. Vuosi sitten yhdellä baarikeikalla viimeksi, sopi illan fiiliksiin täydellisesti.

7. Pep'N Young -merkkinen farkkutakki, jonka äiti löysi komeron periltä jokunen vuosi sitten. Kysyi kelpaako, ehkä vitsinä, kelpuutin oitis, on nykyisin välikausitakkini tai viileämpinä kesäpäivinäkin menee. Tätä ei saa napittaa kiinni, näyttää daijulta. Rentona roikkessaan on toki edelleen erittäin kasari ja erittäin juntti, mutta niin olen minäkin, molempia.

8. Räiskyvänpunainen huppari, ostettu Forumin Seppälän outlet-myymälästä viime vuonna. Ihan suosikkini, näytän sopivalla tavoin hiipparilta mennessäni siinä ympäri stadin sivukujia. (vihaan kyllä myös sanaa "stadi") Oli halpa, kun kampanja oli kolme kahden hinnalla, niin sain tämän lisäksi ruutupaidan ja poolon ja maksoi silti vaan vitosen.

9. Viime vuonna ostettu, en muista mistä, ruudullinen isokauluksinen takki varustettuna rintataskuin. Muutama vuosi sitten olisin kavahtanut moisesta keski-ikäisestä ilmestyksestä, nyt se on kaikkialle kanssani kulkeva perustakki. Tuulenkestävä, mikä on tässä puhurikylässä kyllä tarpeellinen ominaisuus. Rintataskuun menee bussikortti.

Alkujaan meinasin tähän lisätä vanhoja sivupalkkikuvia muutamista takeista esimerkeiksi, mutta meni kyllä niin muotiblogiksi jo siinä vaiheessa, että aloin koevedoksen nähdessäni kouristella kauhusta. Muotiblogit, on siinäkin ilmiö jumanklavita!