Kampin Supermarketin edustalla oli tänään ponnahdusenergialla ladattu neitokainen, joka jakeli ohikulkijoille näytepakkaukseen kääräistyjä Domino-keksejä. "Keksiä! Saako olla keksiä?", hän naama naantalina huuteli ohitseen vellovalle ihmismassalle, ja minusta kuulosti jo kaukaa siltä että "Seksiä!". Ehkä hän huusikin niin, ja keksipaketteja ojennellessaan aiheutti kulkijoissa väärin tulkitun kuulohavainnon. Ehkä kyseessä oli psykologinen testi, jossa fläppitauluinen tarkkailija oli lähimmän pylvään takana havainnoimassa ihmisten ilmeitä. Minua ainakin hymyilytti. Kun kotona purin näytteet pakkauksesta iltapäiväkahvilleni, huomasin että Domino on Kraftfoodsin tuote nykyisin. Kuka sitä on aiemmin tehnyt? Ja miten niitä lapsena jaksoi pistellä yksi toisensa jälkeen? Nyt näytepakkauksen kolme keksiä on yhdelle liikaa. Toisen puolivälissä iski makeanähky; en silti usko jättäväni kolmatta huomiseksi. Ei ihminen siten toimi.
Normaalin Löfbergs Lilan sijasta kahvini on tällä hetkellä Mövenpickiä. Tiedän, kieroudun hetki hetkeltä elitistisempään suuntaan, mutta: ei elämässä liikaa nautintoja ole nyt kun tupakkakin on jäänyt baari-iltoina pummattuihin, ja baari-illat menneeseen elämään. En ymmärrä kahvitarjousten perässä juoksevia. Kyllä halvalla huonoa saa, ei se ole koskaan ollut maailmassa toisin. Pidän kahvista liikaa maksaakseni siitä vain hiluja. Tosin Mövenpick ostui luokseni vain siksi, että Stockmannin herkun Löfberg-valikoimat kalpenivat vaikkapa nyt Ruoholahden Citymarketin vastaaville, enkä osannut vaihtoehdoista muihin tarttua. Melkein yhdeksän euroa kahvipaketista voi jotakuta teistä kirpaista, ei minua. Toisaalta Löfbergs Lila on parempaa, ei sillä että tässäkään valittamista olisi.
Näyteseksipakkauksineni palasin kotiin, minkä jälkeen vietin lauantain tiskaten, imuroiden, pyyhkien, jynssäten, uudelleenjärjestellen ja rompaten romuja roskiin säkkikaupalla. Olen juuri sitä tyyppiä, joka ostaa uudet paistinpannut itsensä ikäisten tilalle, ja sitten ne molemmat vanhat lojuvat tiskipöydällä puoli vuotta. Tai se toinen taisi olla vähän pidempäänkin. No, tänään lensivät roskiin. Se aika koitti. Noista uusista pannuista Citymarketin oma Kokki-merkkinen on kyllä epäilyttävän kököhkö. Ehkä se ei kestä kahtakymmentä vuotta, vaan kuka minustakaan tietää. Ratkaisuni kun kuitenkin ovat tätä luokkaa: paluumatkalla poikkesin nurkantakaisessa Etolassa hankkimassa Multibox-sängynaluslaatikon liinavaatteille. Se sopi sängyn alle melkein.
Elbow'n muutama päivä sitten ilmestynyt uusi levy on vielä muovikääreessä pöydällä, Keltaisesta jäänsärkijästä sen tänään ostin. Radio Helsingin soitteleman singlen perusteella tulossa on taas kerran tavaraa, joka ylittää ihmispolon käsityskyvyn uljaudellaan. Elbow on niitä, joiden uusinta tuotosta jaksan aina odottaa kuin vapaapäivää. Muita: Iain Banks, David Lynch, ja varmaan olisi myös Reiner Knizia, jos lautapelimaailman tapahtumia aktiivisesti kyttäisin.
No nyt se kolmas keksi sitten. Kahvi tosin jo loppui.
6 kommenttia:
Minä myös olen Ruotsissa paahdetun ja pakatun kahvin ystävä. Juon kahvini runsaan kuuman maidon kera, joten mitä tummempi ja aromikkaampi paahto, sen parempi. Luottomerkkini on Arvid Nordquist.
Ah, Arvid. Hänen tuotteitaan nautin vannoutuneesti ennen kuin Löfbergs Lilaan törmäsin. Taisi Nordquistin myötä vaaleapaahtoisen juominenkin loppua kuin seinään. Maito on kylläkin kauhistus. Vain sokeria, runsas ropsaus.
Kahvihifistelijän kannattanee ottaa ja tutustua lafkaan nimeltä Kaffa Roastery. Hesarissa oli juttu ja mesta vaikuttaa asiallisen elitistiseltä ja poiketen nykyisistä mokkabrassailijoista tämä kahvikauppa luottaa myös vaaleaan paahtoon. eli Misteer Uguksen valistunut kahvilakierros voisi suunnata kyseiseen putiikkiin ja jauhaa siitä meille kunnon arvostelun, tummana muttei liiaan hapokkaana, kiitos. Alla linkki mestoille.
http://www.kaffaroastery.fi/
T: Emäntä
P.S. Paras tummapaahtoinen tulee Meksikosta, merkki on Cafe Caracol ja sitää saa mm. Turun Maailmankauppa Aaamutähdestä.
Kiitti vinkistä emäntä, pistetään listalle. Meinasin käydä seuraavaksi Ruskeasuon Teboilin 24h-kahvilassa, mutta kaipa tuo Kaffakin on ihan oiva kohde. Ja ensi kerralla kun käyn Turkkusessa niin lupaan tuota Caracolia hankkia.
Koskapa olen vaikutteille altis, ostin paketin Löfbergs Lilaa, joka Arvidin loputtua pääsee tiukkaan testiin. Odotukseni ovat korkealla.
Sokeria en käytä, mutta maitoa tai sen kaltaista tuotetta (esim. kauramaito) tosiaan runsaanlaisesti.
Hienoa, toivon että kokeilu johtaa lämpimään ystävyyteen. Toki Löfbergiäkin löytyy useita erilaisia jauhatuksia; sellaiset kuin Jubilee ja Columbia ovat miellyttäneet omia makuhermojani suurimmin. Kaikkia kunnia nytkin kupissa höyryävälle Mövenpickille, mutta kyllä tämän paketillisen loputtua on Lilaan taas palattava.
Lähetä kommentti