Kävin Töölön uimahallissa aamu-uinnilla herätäkseni, ja jos tämän lukeminen teistä tuntuu jonkinasteiselta latteudelta; että tämä blogi on saavuttanut tilan, josta ei pääse enää mihinkään, ei varsinkaan laatutasolla ylöspäin, saatatte toki olla oikeassa. Siti pyydän ymmärrystä, sillä juttu ei ole yksinkertainen, sittenkään. Minä kun en liiemmin ole käynyt uimahalleissa. Joskus koululaisena viimeksi, yläasteiässä vissiin, koska lukion liikuntatunnit lintsasin kaikki, varsinkin uintipakotteiset. Jossakin kylpylässä olen mahdollisesti käynyt mulimassa sen koomminkin, joskaan en vanno. Mutta Töölön halli on kävelymatkan päässä, ja lapsen kanssa siellä jo kertaalleen kävin lastenaltaassa pulikoimassa, joten päätin kiskoa rapistuvakuntoisen itseni ylös nojatuolista ja aloittaa harrastuksen, josta varmasti riemua riittäisi pitkään.
Ja onhan uinti varmasti hyvää kuntoilua. Minä, jolla ei aiheesta niin isompaa kokemusta ole, kiskoin riuskoin vedoin itseäni altaan päästä päähän. Hauskaltahan se tuntui. Aikani molskittua alkoi olla sellainen olo että veto loppuu. Pidin sitä merkkinä siitä, että vielä yksi edestakainen altaallinen ja sitten saunaan. Tämä virhearvio oli viedä henkeni. Puolivälissä allasta takaisinpäin voimat katosivat käsistä kuin olisi virta kytketty pois. Jalat eivät ylettyneet pohjaan. En päässyt eteenpäin. Näin jo mielessäni skenaarion, jossa Pamela Anderssonin näköiset hallimisut kiskovat minut hiuksista ylös altaan pohjasta, antavat tekohengitystä vuoron perään ja - -
Jotenkin onnistuin räpiköimään porraspäähän. Varmaan näytin ja kuulostin kuolevalta norpalta, joka huohottaa, ähkii, törähtelee ja porskuttaa vettä metrien päähän paniikissa. Sitten kävelin saunaan kuin puu-ukko kun jalkojen lihakset olivat yhtäkkiä kaikki krampissa. No jaa, siellä oli eläkeläisukkojen aamujengi jo koossa, joten kiilauduin heidän väliinsä lauteille. Tunsin näyttäväni jotenkin... ohuelta. Pidin tilannetta silti kiinnostavana. Tajuntakin alkoi pikku hiljaa palautua, joten mikäs siinä oli kuunnellessa aitoa äijäpuhetta; ukkokööri saunan lauteilla, mikäs sen ronskimpi paikka! Paitsi että nämä ukot puhuivat Facebookista.
Toista kertaa en altaaseen uskaltanut, kun ensimmäinenkin oli henkirievun viedä. Hyvää se kyllä teki, sitäkin, eli kai se pitää uusiksi ottaa. Ja minä kun olisin vielä muutama vuosi sitten saanut aivoverenvuodon pelkästä ajatuksesta mennä uimahalliin. Että pitäisi alasti vaellella tuntemattomien keskellä. Herkässä poikaiässä en olisi siitä traumatta selvinnyt. Vaan nyt kun siinä suihku- ja pukuhuoneen puolella tiirailin niitä patsastelevia jermuja, niin yksi asia oli taas kerran pantava masentuneena merkille: kyllä mies on sitten hirvittävän ruma olento.
10 kommenttia:
Oi että, osatapa uida. Kävisin joka päivä, tai ainakin melkein, kun olisi hallikin tuossa salimatkan varrella.
Mutta mikä siinä onkin, että mies on niin ruma? Tai tarkemmin sanoen, kuinka jotkut voivat olla sitä huomaamatta? Varsinkin naisten olen huomannut sen suhteen olevan joskus suorastaan näkövammaisia.
No siis, juurikin, me naiset olemme siinä varsin outoja olioita, että meitä se miehen anatomia kiinnostaa. Ja eikö kauneus ole katsojan silmässä? Eikö meitä pitäisikin ainakin lisääntymismielessä vetää se varsin outo olento (mies) puoleensa?
Tosin.. mulla on kehno näkö muutoinkin.
Tämän kirjoituksen pitikin alun perin päättyä rajoja rikkovaan pohdintaan sukupuolen vaikutuksesta esteettiseen havaintokykyyn. Mutta asia jäi ikään kuin pyörimään paikalleen. En vain päässyt yli siitä, miten epäviehättävä näky onkaan mies.
Näin on. Muuten voisi ruveta homoksi, mutta kun miehet ovat niin saatanan rumia.
Joo, kyllähän minäkin muuten.
No ei minustakaan alaston mies kaunis ole, että se siitä sukupuolen vaikutuksesta näköhavaintoihin. Koskaan en ole tajunnut naisia, jotka hankkivat mieskalentereita - niiden miehet ovat suorastaan kuvottavia. Yleensäkin vieraat miehet alasti ovat kuvottavia.
Mutta eivät kaikki miehet ole rumia sentään, vaikkeivät kauniita olisikaan.
Jos me olisimmekin kaikki tällaisia.
Tai tällaisia.
Oli pakko tulla lisäämään, kun jäi vaivaamaan. Että en minä miehiä kamalina pidä. Minusta miehen ruumiseen liittyvät olennaisesti sanat 'vapaus' ja 'vahvuus', jollaiset tahtoisin voida liittää myös omaan ruumiiseeni (mutten voi).
Vapaus ja vahvuus ovat hienoja asioita.
Vahvuus on kyllä jees. Se on siinäkin mielessä miestä suosiva ihanne, että jos on siinä suhteessa vaillinainen, asialle on suht' helppo tehdä itse jotain. Ei siis tarvitse mennä kirurgille.
Lähetä kommentti