Miten aggressiivisesti talvi kiristeleekään kotkankynsiään meidän ihmispoloisten ympärille, ja miten oudon eksoottiselta se tuntuukaan. Yhtäkkiä tuntee oikeasti elävänsä pohjoisessa, sen sijaan että eläisi lämpenevässä merenrantakaupungissa. On kaunistakin, kirnu sentään. Mutta ulos en silti vaivautuisi, ellei aina välillä pitäisi singahtaa kolmevuotiaan kera kinokseen purkamaan energiaa. Eilen möhjäsimme umpihangessa jossain Meilahden ja Seurasaaren suunnalla. Käsitykseni Lapin erämaiden olosuhteista talvisin on kokemuksen puutteesta johtuen peräisin fiktiosta, kuten ylipäätään käsitykseni kaikesta on, joten en tiedä todenmukaisuutta, mutta kun maa ja taivas oli samaa valkoista kangasta, usva imi vähäisen sunnuntailiikenteen ääniväreet ja kaikki mitä näkyi oli valkealla kuuralla pörhennettyjä puita ympärillä, sitä yhtäkkiä puolireittä myöten lumessa kahlatessaan tunsi olevansa paikassa, jossa susi söisi jos tarkenisi. Se oli hieno tunne, hieno ohimenevä hetki. Sitten palasimme polulle, ja kurkimme Kesärannan aidanraoista sisään.
Mainitsin viimeksi täällä käydessäni ihan ohimennen Käärmeenkielikeiton, ja nyt, varmistuneena siitä, että se hurahtaen startattuaan pysyy näilläkin pakkasilla käynnissä, minä mainostan lisää. Menkää, lukekaa. Kärryille pääsee vielä mukavasti, tilaa on ja vauhti vasta kiihtymässä. Olen itse täpinämpi kuin aikoihin, mistä kertonee kahdeksan päivitystä viimeisen yhdeksän päivän aikana sinne. Silmis eteni tätä vauhtia viimeksi 2004, muistelen. Tulokas löytyy nyt myös blogilistalta, ja syötekin näyttää olevan tilattavissa, mitä ikinä tarkoittaakaan.
Tämä on teille. Tehän tiedätte kyllä.
3 kommenttia:
Jep. Me tiedämme kyllä.
En muuten koskaan muista Lapissa nähneeni tätä mitä täällä, että koko maisema on yhtä valkoisuutta maasta taivaaseen, kun on lunta ja jäistä usvaa. Siis luntahan siellä tietysti piisaa, mutta usvaa on talvella harvoin.
Mainitsen tämän siksi, että oli minusta hauskaa, että ilmiö, jonka sinä yhdistit mielikuviesi Pohjolan erämaahan, oli minulle puolestaan perinpohjaisen täkäläinen, siis Etelän eksotiikkaa.
En oikeastaan olettanutkaan että havainnollani olisi paljon todellisuuspohjaa. Nyt kun muistelen niitä kertoja joina olen Lapissa talvella käynyt, niin kirkastahan siellä aina on ellei satu lunta satamaan. Mutta usva yhdistettynä tämänhetkiseen määrään lunta on kyllä omiaan pakottamaan mielikuvitusta liikkeelle. Kuvittelemaan paikkoja joita ei todellisuudessa ole olemassakaan.
Lähetä kommentti