9.9.08

Zahir

Turussa totuus näyttäytyy aspekteina. Sairashuoneenkadun Siwan edessä kömmitään jalkakäytävälle, vesi virtaa katua pitkin kun ei ole ojia eikä viemäreitä. Arjen pakokauhua sen kirkon varjossa, Mikaelin kirjaston oven narahduksessa, nämä ovat kulmia joilla liikenne ei pysähdy, sinua ei odotettaisi jos olisit myöhässä täällä. Tai, kuten: Auran Aaltojen valomainoksen A:n ja u:n väliin joskus kiilautunut lintu, sen nokka törröttää sieltä irvokkaana mustien höyhenten irtoillessa mädäntyneestä kallolihasta. Näky ei jättänyt rauhaan päiviin, viikkoihin.

Elämässä riittää kolmiodraamoja vaikka itse pitäisin enemmän neliökomedioista. No niin, se oli taas siinä; nöyrtyminen halpahintaiseksi tosi-blog -hauskuttajaksi, äänestäkää minut jo pikkuhiljaa ulos tästä lasikopista, katto madaltuu kuin julkaisukynnykseni, hissin valot välähtelevät vain sen verran että epileptinen reaktio käynnistyy. Sen jälkeen kaikki on taas hyvin.

Jos haluaa piirtää kuvan todellisuudesta, ei voi piirtää kuvaa todellisuudesta. Tämä elämä on jälkijättöinen, kaikki palaa huomenissa pisteeseen. Vain vanhat valittavat, nuoriso on liian daijua tajutakseen.

Ei kommentteja: