Ne jotka lueskelevat Helsingin sanomia huomasivat taannoisen sunnuntaipainoksen kannessa mainoksen, jossa mainostetaan mainosta. Kiinnittihän se huomion sillä väsähtäneen kliseisellä bobhelsinkikielellään, mutta ei silti purrut minuun; varmaan olisi jäänyt tuo mainostettu tv-mainos katsomatta siltikin vaikka olisin televisioinen, koska minua nyt vaan ei kiinnosta katsoa mainoksia. No, tämä omituinen metakampanja sai minut joksikin aikaa pohtimaan tasoa jolle markkinoinnissa on edetty ja hämäsi olemaan huomaamatta sitä, mitä tässä itse asiassa oli tarkoitus niin kovin suurella sydämellä ja Itämerta pelastaen myydä: vettä. Niin, juurikin sitä samaa tavaraa jota Suomessa saa esim. hanasta. Ja missä sitä myydään: kertakäyttöisessä muovipullossa, joka on vielä niin käsittämätön design-ihme, että sen uusiokäyttömahdollisuudet lienevät nollassa.
Luonnonsuojeluarvoilla on siis tarkoitus saada ihmiset ostamaan ikinämaatumatonta roskaa jonka sisällä on tavaraa jota he eivät todella tarvitse.
Saatanan hieno idea.
Ihan ranteita viillättää.
3 kommenttia:
meinasin aiheesta itsekin blogata, mutta ehdit ensin.
siis ihan oikeasti; voiko sitä pulloa edes kierrättää kun se on sellainen... rinkula?! miksi ihmeessä pitäisi ostaa jollain statuslisällä hinnoiteltu vesipullo, joka tuhoaa luontoa, vain siksi että siitä menee 10 senttiä Itämeren suojeluun? miksei laittaisi saman tien vaikka - hui! - ihan kokonaisen euron jonkin samaa asiaa ajavan järjestön tilille?
kuka niitä lakeja oikein säätää, kun tuollainenkin toiminta on edelleen olevinaan sallittua?
Ei siitä panttia saa, minkä Stefan Lindfors ihan ohimennen haastattelussakin totesi kun itsensä ylistämiseltä malttoi.
Sehän olisi ollut ihan liian suuri houkutin ihmisille viskata se pullo muualle kuin roskiin tai luontoon.
Aika sairasta. Onneksi elän umpiossa ilman mitään tietoa siitä mitä maailmassa tapahtuu. Sisäinen maailma jyrää! *yskii rajusti*
Lähetä kommentti