Ne sanoi että maski tai mäkeen. Mä siihen sitten että älä ala. Tarrasin rinnuksistakin. Se katto pahasti, mut kävi ilmi että sillä välin joku oli soittanu kai kytät. Kuulin sireenin ja lähdin kiitään. Tai myönnetään et mut pikemminki laitettiin kiitään. Niskaperseotteella ovesta pihalle, ja samalla kun siihen kaarsi sinivalkosta autoo, otin leukaosumaa kadunpintaan ja asfaltti veti tatskaa rullalle ennenku tajusin missä mentiin. Autosta lappas karpaasia pihalle. Potkasin yhtä nilkkaan. Makasin keskellä katua, huomasin siitä että alko elämä viliseen silmissä kun bussin keula oli aboutisti kahden metrin päässä. No se kuski oli aika skarppi ja ehti väistää, mut kyl se jyräs postilaatikon ja pari potkulautaa. Potkijoineen. Torvet soi. Mä lähin siitä sit taas meneen. Pisti keuhkoon, mut se oli ehkä vaan hyvä, tiesi että henki vielä kulkee. Suuntasin puistoon, mikä oli ehkä vikatikki. Siellä oli joku turistilauma, köpötteleviä itämaisen näkösiä ikäloppuja naamarit naamalla ja käsidesi haisi tai kusi. Ne katto mua niin että silmät pyöristy, ehkä pysyvästi. Joku kirku. Se seiso monumentin alla just sopivasti niin et se kaiku, naakkaparvi sai slaagin ja niitä ropisi sateena siihen hiekalle. Ja nurtsille, vielä sateesta märälle. Lätsähteli siis, ei ropissu. Ensimmäinen maija tuli sivuluisua Mechelininkadulta siihen ja liian kovaa tietty, jysäytti kylki edellä lähimpään koivunrunkoon. Yks turistimummo väänty linkkuun. Ei sellasen kattomista sydän kestäny, ne kytät kömpi ulos autosta, toisen oli poski veressä, se kaivo vittu teiserin esiin ja pisti tulemaan. Mä onnistuin väistään, mut turistien opas ei ollu yhtä nopee. Nätti tytsä, mut siinä hiekalla sätkiessään aika pelottava. Se vaahtos. Jatkoin rantaan päin. Tönäsin pari kersaa nurin, aattelin et jos kytät vaikka kompastuis niihin. Kuulin takaa kun joku kiros. Sit rupes jumalauta lyijy lentään. Yks napsahti männynrunkoon, toinen kimahti jätskikiskan seinästä, kolmas uppos Merikannontietä ajaneen Lexuksen kylkeen. Kuski kai pelästy, paino kaasuu ja jyräs yhen miljoonaa vastaan polkeneen spandexijäbän yli. Pyörä vääntyy solmuun, kaveri ite lensi jumalattomassa kaaressa pää edellä jortsuun, jonku fakin joutsenen niskaan. Silloli poikaset. Emo kävi tän sinkoilevan pyöräilijän päälle sitä verta sähäkästi ettei siinä tainnu kypärä auttaa. Mä unohduin kattoon sitä luontoiltaa ja unohdin kytät. Toinen iski kätensä mun olkapäälle, oli vissiin sanomassa jotain, mut sillon se Lexus räjähti. En mä oikein vieläkään tiedä miks. Se oli kosauttanu keula edellä johonki tolppaan, huono tsägää kai vaan. Bensatankki halkes. Paineaalto vei mua kymmenisen metriä mukanaan, ihan silleen sopivasti hautuumaan suuntaan. Kytillä tais käydä huonompi munkki. Tai ainakaan mä en niitä enää nähny. Kömmin Pauligin huvilalle, potkin ikkunan säleiks ja kiipesin vintille. Veka jo venaili siellä. Toitsä niitä porkkanoita, se kysy. Mä vastasin et en mä voinu. Kun siellä kaupassa oli maskipakko.
