Vielä vuonna 1991 en kirjaa tunnollisesti ylös lukemiani kirjoja. Aloitan tämän vasta yo-kirjoitusten jälkeen syksyllä 1995, jolloin listaan muistinvaraisesti kaikki siihen mennessä lukemani romaanit - tosin nuortenkirjat jätän suosiolla listan ulkopuolelle. Syystä tai toisesta tästä varhaislistauksesta löytyy tasan yksi täsmällisesti ajoitettu teos: Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille on ollut luvussa heinäkuussa 1991. En tiedä miten olen tämän asian vielä neljä vuotta myöhemmin noin tarkkaan muistanut, mutta kai se uskottava on. Mitäköhän lienen Adamsista tuolloin tykännyt? Kyseessä on vissiin ollut ainoastaan sarjan ensimmäinen osa, se jonka suomennoksen kansikuvana on se kerrassaan hämmentävä primitiivisellä tietokonegrafiikalla tehty viritys. Varmasti 95% kaikista viittauksista on lentänyt viheltäen ohi, mutta sen verran viihdyttävä kokemus kai oli, että muutamaa vuotta myöhemmin luin sen yksiin kansiin kootun koko nivaskankin. Siitä on tarkempikin muistikuva: ihan ok. Varmaan en vielä silloinkaan tajunnut mitä kaikkea siinä parodioidaan. Tuskin vieläkään tajuaisin, mutta tuskin kirjaan enää koskenkaan.
Kingiähän luen tietty pääosin edelleen. Suomennoksia alkoi 90-luvun alkuvuosina tippua mukavan tasaiseen tahtiin, joten pääasiassa luettavaa riitti. Kovimmin tuolloin kolahtivat Tukikohta (jonka luin uudestaan 2000-luvun alussa ja se osoittautui hirveän huonoksi) ja yhteen pienoisromaanikokoelmaan sisältynyt Langolieerit, jolle on käynyt kuten niin monelle hyvälle King-tekstille: se on joutunut mieltäkääntävän huonon tv-elokuvan murhaamaksi. Mutta oli se kirjana hyvä, omituinen. Dean R. Koontziakin lueskelin, mutta vaikka nyt selailen miehen suomeksi julkaistujen kirjojen luetteloa, eivät ne nimet mitään sano. Jonkinlaisena vara-Kinginä Koontzia tuolloin kuitenkin kovasti markkinoitiin, mutta aika on hänet ja hänen kirjansa armollisesti unohtanut. Tai minä ainakin.
Heinäkuussa 1991 toistuu edelliskesäinen lomasuunta, joten perhe pakkautuu Opeliin ja suuntaa kohti Norjaa. Edelleen kadoksissa olevien pedanttisten matkapäiväkirjojeni kansien välistä löytyisi tarkkaa dataa, nyt on vain hämärä muistikuva, että tällä toisella keikalla käytiin vissiin jossain Narvikin suunnalla. Who knows? Ehkä minulla oli se Adams matkalukemisena, sehän selittäisi miksi muistan.
Loma on joka tapauksessa loma, aina tervetullut, aina, vielä 14-vuotiaanakin, loputtoman pitkä ja ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti