15.5.16

Kesäkuu 1989

Kesäkuun ensimmäinen päivä alkaa järkyttävästi: "Tänä aamuna nukuin todella pitkään, ja kun heräsin oli jo melkein 9." Olen ollut jo tuohon aikaan aamuvirkku. Mutta kaipa sitä nyt kesäloman ensimmäisenä päivänä... Lounasaikaan lähden sitten Lauttakylä-lehden kirjoituskilpailun palkintomatkalle Heurekaan. Kyydissä on bussillinen outoja ihmisiä, mutta onneksi meidän koulusta palkittiin myös Tomi, joten meidän kahden päivä sujuu vallan mukavissa merkeissä. Heurekan kaupasta ostan kaikenlaista krääsää ja itse paikasta jää vahvimpana mieleen mykistävän kokoinen heiluri, joka hitaasti ja raskaasti liikehti, sitä olisi voinut jäädä pitkäksikin aikaa katsomaan. Kotopuolessa loma alkaa taas Raunon kanssa luonnossa remeltäessä. Jo toukokuun lopulla teimme pitkään suunnittelemamme patikkaretken syvälle metsään, kauas tutuilta poluilta ja seuduilta (ja löysimme munalukolla lukitun pienen aaltopeltikattoisen vajan, jota emme pystyneet lähestymään, koska sieltä kohoava löyhkä oli viedä tajun). Nyt alamme suunnitella uuden, hienomman majan rakentamista mummulan santamontulle aiemmin kesken jääneen hökkelimme korvaajaksi. Tällä kertaa on tarkoitus nakutella seinälaudat nauloilla kiinni ja kaiken kaikkiaan saada aikaan säitä pitävä ja viihtyisä rakennus. Eipä tämä projekti koskaan alkua pidemmälle pääse. Mutta majanrakennusta on kyllä kotonakin ilmassa, kun kyhään meidän pihan autotalli-varaston ylisille - no, "majaksi" sitä päiväkirjassa kutsun, mutta eipä se kyllä ole kuin muutamia lankkuja kattotuolien yhteyteen aseteltuna niin että siellä samanaikaisesti sekä pihaelämän yläpuolella että katseilta piilossa on mukava viettää lämmintä kesäpäivää sarjakuvia lukemalla.

Kesäkuussa teemme myös tämänvuotisen perheloman. Meille on varattu viikoksi mökki järven rannalta Varpaisjärveltä, mistä seuraa viikon verran pedanttisen tarkkaa mökkielämän raportointia päiväkirjalle. Viikko on mukava, vaikka mitään erikoista ei tapahdu: tehdään kävelyretkiä sekä koiran kanssa että ilman, uidaan, soudellaan järvellä (sielläkin Lupsi on mukana), katiskatkin katsotaan joka päivä eikä mitään kertaakaan löydy. Makkaraa ja muurinpohjalättyjä paistetaan, torilta ostettua kalaa savustetaan, kun ei omaa saalista kerran saada.

Muutamia yksittäisiä asioita tämän viikon varrelta on terävänä piirtynyt mieleen:

1. Heti toisena aamuna huomaan mökin varaston nurkalla nuuskineen Lupsin huulessa ongenkoukun, joten ei muuta kuin koira autoon ja kohti Varpaisjärven kunnaneläinlääkäriä. Nukutus ja nipsaus ja koukku on pois. Jätämme nukkuvan koiran mökin omistajaperheen kymmenvuotiaan pojan vahdittavaksi ja häippäsemme päiväksi Outokumpuun Vuorenpeikonmaahan, josta ei ole jäänyt mieleen mitään. Ajatukset olivat ehkä Lupsin hyvinvoinnissa?

2. Äiti on pakannut mukaan isoja piirustuslehtiöitä, paketillisen graffitihiiltä ja öljyvärejä. Hänen tehdessään ilta-auringon valossa maisemataidetta innostun minäkin piirtämään ja laadin A3-kokoiselle sivulle ensimmäisen sivun kummituslinnaan sijoittuvasta sarjakuvasta. En ole piirtänyt koskaan mitään niin pieteetillä ja pitkään. Lopputulos mykistää vanhemmatkin. Tuntuu etten ikinä parempaan pysty vaikka miten yrittäisin. Pian tämän loman jälkeen kyseinen sivu katoaa enkä ole nähnyt sitä koskaan sittemmin.

3. Kuolleita hyttysiä on aina aamuisin vessan lattialla sellainen sentin paksuinen tasainen matto. Niitä saa harjata monta rikkalapiollista joka aamu.

4. Mökin olohuoneessa on televisio, jota ei kovin paljon katsota, mutta yhtenä iltana sieltä tulee elokuva Syvä joki. Se kammottaa minua suunnattomasti.

Kun palaamme takaisin Länsi-Suomeen, ruoho on pitkää, kaikki muu ennallaan. Päiväkirjankirjoittamisesta olen kuitenkin Varpaisjärvellä saanut siinä määrin tarpeekseni, että palaan siihen puuhaan vasta yläasteen jo parin viikon verran edettyä. Mutta sen ainakin tiedän, että Raisan kanssa vietämme pitkiä kesäpäiviä piirrellen sarjakuvia ja seikkailukirjoja. Lisää Lupsin seikkailuja ja Taikamaailman tarinoita siis syntyy.

Ei kommentteja: