4.5.16

Joulukuu 1988

Kulttuurintäyteinen elämäni jatkuu. Näytelmäpiiri jatkaa esiintymistään paikallisissa pikkujouluissa, minkä lisäksi teemme koulusta koko päivän retken Poriin teatteriin (katsomaan mitä, sitä en tule päiväkirjalle maininneeksi) ja varsinainen loppuhuipennus tapahtuu joulun jälkeen: paikallinen taideyhdistys tekee retken Tukholmaan kohuttuun ja kehuttuun Picasso-näyttelyyn ja me olemme koko perheen voimin mukana. Illalla Ruotsiin (Silja Line Svealla), päivä Tukholmassa, seuraavana iltana takaisin (Silja Line Wellamolla). Näyttelystä muistan vielä tänäänkin kaksi asiaa: sen miten rivoja Picasson vanhana tehtailemat pienikokoiset piirustukset olivat (joukko ruotsalaisia teinityttöjä ilmestyi selkäni taakse tirskumaan ja vasta silloin tajusin itsekin, että kuvat esittivät lähinnä sukupuolielimiä ja poistuin nopeasti) ja sen miten vihamielisesti meitä katsottiin kymmeniä metrejä pitkästä lippujonosta, kun joukkona marssimme sen ohi ja sisään museoon. Mutta ennakkoon lipun ostaneille ryhmille se oli ihan ohjeiden mukainen toiminta... Taidekokemuksen sijasta keskityn päiväkirjassani kuvailemaan enemmän sitä, millaisia kolikkopelejä laivalla on. Silti tämä näyttely on tärkeä ennen kaikkea kirjoittajanurallani, mistä lisää myöhemmin.

Kirjoittamisesta puheenollen, joulu tuo tullessaan paitsi läjän tietokonepelejä (10 Great Games II ja III -kokoelmat) ja Ryhmä-X:n tilauksenkin viimein, myös sähkökäyttöisen kirjoituskoneen, joka saa korvata sen melko antiikkisen mekaanisen laitteen, jolla olen tähän asti tekstiä takonut. Nimellisesti tämä Sharp-merkkinen hieno musta laite on koko perheen, mutta minä saan sen huoneeseeni ja ylpeänä sen paikalleen asetankin. Totisesti tällä laitteella kirjoittaminen käy älyttömästi nopeammin kuin sillä vanhalla tönköllä, ja jo jonkin aikaa telakalla ollut nuortenkirjanikin jatkuu tulevien kuukausien aikana monen kymmenen sivun verran. Kaupunkilaislähiön nuorten apaattinen notkuminen jatkuu. (Kirja on tarinaltaan outo ollakseen ala-asteikäisen kirjoittama - - - no on siinä muutamia takaa-ajokohtauksiakin sentään.)

Käyn hiihtämässä, koiran kanssa lenkkeilen melkein päivittäin ja eräänä iltapäivänä olen Petrillä käymässä: "Pelattiin Great Giana Sistersiä", kirjoitan, aavistamatta minkälaisen klassikon parissa olenkaan aikaa viettänyt. Vajaat kolmekymmentä vuotta myöhemmin tuo peli on edelleen kaikkien aikojen top kympissäni, ja ehkä siitäkin vielä joskus lisää, tai ehkä ei - pelejä on paljon, liikaa keskityttäväksi yhteen. Tosin yhden merkkipaalun sentään saavutan kuun alussa: "Pelasin tänään Commandon läpi". Tämän päiväkirjassani mainitsen, syyslukukauden todistukseni arvosanoja en vaivaudu. Mutta koska tuon läpyskän viimein pari viikkoa sitten löysin, voin nyt paljastaa: keskiarvoni kuudennen luokan joululoman alkaessa on 8,1. Pelkkää seiskaa, kasia ja ysiä koko todistus, mutta minkä vuoksi musiikinnumero on noussut seiskasta kasiin sitten kevättodistuksen, on vaikea sanoa. Olen kai heläyttänyt laulukokeen tavanomaista ponnekkaammin.

Ei kommentteja: