27.2.05

Ugus: Super-voyeurs in the shadows of compressed nightstructure
(Silmänkääntövankilan vakiohahmojen kauan odotettu comeback, osa 2/4)

Kuten hyvin tiedetään, on ihminen omasta mielestään kaikkivaltias ja kaukaa viisas. Niinpä myös Ugus, tuon itseään nokkelampien humanistiopiskelijoiden lempiyhtye Kissansilmän vokalisti, päätti että on aika hänen ilmaista itseään juuri sellaisena kuin fanit kaikkialla hänet haluavat vastaanottaa. Kissansilmän lehmänhäntää emuloinut suosio oli saavuttanut maanpinnan viimeistään siinä vaiheessa, kun tammikuuksi 2005 suunniteltu reunion-kiertue hajosi käsiin jo organisointivaiheessa. Olihan debyyttialbumi Kadonneet lampaat toki ollut kohtuullinen menestys, ja periaatteessa jotkut olivat pitäneet myös huikean sisäänpäinlämpiäväksi osoittautuneesta Näytöllä-EP:stä, mutta oli selvää, että Kissansilmän kunnian hetket olivat takanapäin, jos niitä oli koskaan ollutkaan. Mutta se, että bändi vielä etäisesti tietyillä tahoilla muistettiin, ei tietenkään tarkoittanut sitä, että kukaan olisi koskaan kuullut puhuttavankaan vokalisti Uguksen keväisestä sooloalbumista A Nightmare, basically. Johan siitä on vuosi kulunut, ajatteli Ugus, lukittautui viikoksi studioon ja purkitti uransa toisen soolokiekon Super-voyeurs in the shadows of compressed nightstructure.



1. A Pleasant mourning (7:17)
2. Shocked you sober (3:20)
3. Positive deconstruction of a life (12:49)
4. Penelope (6:19)
5. Wreck (19:33)


Jos hullunrohkean monilahjakkuutemme edellinen levytys olikin ollut kallellaan mustemmanpuoleisen metallin suuntaan, oltiin nyt otettu reilu kukonaskel kohti puhdasta kokeellisuutta, eikä tätä taidetta-taiteen-vuoksi -mentaliteettia edes liiemmin peitellä: levy alkaa täysin palkein karjaistulla sanalla "avantgarde". Synkänhämärät kappaleet ovat venyneet pitkiksi, ja niiden epämusiikillisehkot taustakolinat koettelevat paatuneemmankin häiriömusiikinystävän hermoja. Erilaisten peltisten perkussioiden lisäksi ei muita instrumentteja sitten juurikaan ole, paitsi tietysti rumpukone ja Yamaha-sähköpiano, josta ilmeisesti on käytetty vain kolmea matalemman pään kosketinta. Kun vielä Ugus murahtelee koko levyn läpi äänensä alimmassa rekisterissä, voi tällä kiekolla häätää rottia kellareista ilman että tarvitsee edes vääntää bassoasetuksia kaakkoon.

Merkittäviä myyntilukuja ei tämä elämäntapataiteilija tälläkään tuotteellaan saavuttanut, mutta jokunen wannabe-gootti levyn kannen perusteella tiettävästi heti sen ilmestymispäivänä onnettomuudekseen osti. (alkuperäisen kuvan otti Carmabal, visuaalisesta toteutuksesta vastasi itse artisti) Remix-levy on suunnitteilla, eikä keikoistakaan ole ideatasolla täysin luovuttu, kunhan vain tarpeeksi synkkä luola jostain löytyy. "Ideoita seuraavalle levylle on jo melkoisesti kasassa", Ugus itse on todennut levy-yhtiönsä tarjoamassa pressitiedotteessa. Aika velikulta.

Ei kommentteja: