4.7.04

Dostojevskin tuotanto kilon paloina

Uskokaa tai älkää, tuskinpa uskotte, mutta minä olen käynyt joka ainoilla Vammalan vanhan kirjallisuuden päivillä. Kohta kahdenkymmenen vuoden ajan olen saanut kulkea kirjakasojen keskellä; naskalina haalin lähinnä Marvelin sarjakuvia, sittemmin skaala on laajentunut. Tänä vuonna minut saattoi sieltä jälleen molempina päivinä bongata, olin se kirkkaanoranssiin puseroon pukeutunut hulttio, joka haittasi ihmisten kulkua liian suurella repullaan. Minut löysi ostamasta Olli Jalosen romaania Kenen kuvasta kerrot (tärkeimpiä kotimaisia 90-luvulla ilmestyneitä romaaneja jos minulta kysytään - mutta kukapa koskaan kysyisi?) siitä hapettomasta pikkuhuoneesta, 50-luvun ajankuvaa hurmaavasti esittelevää kotimaista päiväkirjateosta ahtaasta sivukäytävästä ja yläkerrasta peräti kahdelta osastolta; toiselta tarttui mukaan ufokirjallisuutta ja toiselta turski annos kotimaista lyriikkaa - Kari Aronpuron, tuon Tampereen semantikon, kahden ensimmäisen runovuosikymmenen valikoima. Tällä hetkellä hankinnat miellyttävät, rahaa meni mutta menköön, mieluummin ne säästönsä kirjoihin laittaa kuin esimerkiksi johonkin niin järkyttävän arkipäiväiseen kuin vaikka ruokaan. Sen kun kerran syö niin se on sitten siinä; hyvän kirjan voi nauttia yhä uudestaan ja uudestaan, se on kuin hyllyyn nostettu ystävä. (masentava visio, eikö?)

Vanhan kirjallisuuden päiviin on viimeisen viiden vuoden ajan liittynyt rituaalinkaltainen saunatapaaminen, ja vaikkei tällä kertaa ollutkaan alunperin suunnitteilla kuin tapaaminen, sain porilaisin sanankääntein varustetun tekstiviestin, joka ilmoitti löylyaikeista. Harkitsin asiaa viitisen sekuntia. Ja totta turilas, vaikka oli harmaata ja satoi, vaikkei kukaan ollut tänä vuonna jäämässä yöksi, vaikka porukkaa ei ollut paikalla niin kuin ennen... sauna kuumaksi. Niin nähtiin Ugus juoksemassa kaivon ja saunan väliä itsensä painoinen vesiämpäri mukanaan, kantamassa Utsjoen sedän hakkaamia halkoja pesään, riipimässä kesän 2002 Allakasta sivuja sytykkeeksi ja kaiken kaikkiaan nauttimassa fyysisen työn aiheuttamasta rasituksen tunteesta. Ja kun Porista paikalle saavuttiin niin liekit ne kiukaan alla jo iloisesti leiskuivat. Kirjallisuus, kesä, ystävät ja sauna kuuluvat yhteen kuin mozzarella, tomaatti, basilika ja parsa. Savun noustessa iltataivaalle tuntui melkein hullulta, että oli kulunut vasta tasan vuorokausi siitä, kun autioiden pellonpielisteiden yllä kaikui Juice Leskisen maaseutukonsertti, Luonas kai olla saan rantautui sorateille kunnan keskustan vastakkaiselta puolelta kesäsateen lailla ja ne pienet mustat perhoset olivat kuin lehtiä tuulessa, muttei tuullut.

Ollapa aina kesä, mitä sitä ihminen muulla.




"Vaikka asian ratkaisu näyttää yksinkertaiselta,
sillä on toki takkuinen historiansa."

(Kari Aronpuro / Merkillistä menoa)


Ei kommentteja: