Porkkana-, peruna-, lanttu- ja makaronilaatikkoa kylmäsäilytystilojen kapasiteetin rajoilla. Rosollia iso kulho, siihen exmen ohjeen mukaan valmistettu mieluisa kastike. Kaksi isohkoa pönikkää silliä, perunasalaattia, uunissa hurmokkaaksi haudutettu lohifile (raakana kissakin tykkäsi), punaviinikynsiä (allekirjoittanut yksin ymmärtää näiden päälle) ja kolmea eri lajia leipää, joiden päälle italialaista maalaisgoudaa ja ranskalaista raclettea. Iso kattilallinen riisipuuroa. Jälkiruuaksi pari pellillistä pipareita, saman verran joulutorttuja, konvehteja, pietarilaista suklaata ja viipurilaisia irtokarkkeja, herkullinen hedelmäkakku. Glögiä niin paljon kuin nielu vetää.
Kelpaa.
26.12.06
18.12.06
William Challes 1862-1904
"Advocatus Cantata" on yleisesti tunnetuimpia klassisen musiikin teoksia, jonka ylitsevuotavaa surua kantava melodia on 1900-luvun kuluessa löytänyt kodin sadoista konserteista, elokuvista, radiolähetyksistä ja lainauksina muista musiikkikappaleista. Tämän kaikkialle levinneen teoksen säveltäjästä on pitkään tiedetty hämmästyttävän vähän; vuosikausia "Advocatus Cantataa" pidettiin anonyyminä sävellyksenä, kunnes joistakin vanhimmista nuottijäljennöksistä löydetty nimi "Challes" johdatti tutkijat säveltäjän jäljille.
Lähellä Lontoota 1862 syntynyt Susan Jane Middlemarch otti käyttöön nimen William Challes alle kaksikymmentävuotiaana, ja piti pseudonyymistään kiinni niin tiukasti, että hänen elinaikanaan harva tiesi hänen todellista nimeään tai edes sukupuoltaan. Challes ei koskaan selvittänyt uuden nimensä syitä tai taustoja. Hän ei joidenkin historiankirjoittajien väitteistä huolimatta ollut tasa-arvon esitaistelijoita eikä nimenvaihdolla ollut ilmeisesti mitään muuta taustaa kuin lapsesta asti jatkunut pakkomielle: "lapsena kirjoitin nimeä William Challes toistuvasti kaikkialle niin että ajoin vanhempani hulluksi", hän kirjoittaa eräässä viimeisistä julkaisuista teksteistään, ainoassa jossa vihjaa julkisesti ettei hänen nimensä todella ole hänen nimensä.
William Challes kuoli vankilassa 42-vuotiaana, samassa yksityisessä sellissä, jossa hän asui elämänsä viimeiset seitsemän vuotta. Mistään pöytäkirjoista ei ole löytynyt tarkkaa syytä hänen vangitsemiseensa, mutta syyn epäillään olleen hänen lehtikirjoituksissaan, joista kaikki eivät ole säilyneet ja joiden sisältö jää siis osin puutteellisesti dokumentoiduksi. William Challes aloitti kolumnistina useissa Lontoon ympäristössä ilmestyvissä sanomalehdissä 21-vuotiaana, ja jatkoi kiivasta kirjoittamistaan loppuelämänsä ajan; vangitsemisestaan huolimatta hänen annettiin jatkaa kirjoittamistaan, mutta on luultavaa, että vankeusaikojen tekstit tarkastettiin huolellisesti ennen kuin ne pääsivät vankilan muurien ulkopuolelle. Nuorena Challes puuttui yhteiskunnallisiin epäkohtiin, mutta kadotti kiinnostuksensa näihin pian, ja siirtyi jonnekin henkilökohtaisen psykologian ja uskonnollis-sävytteisen mystiikan puolelle. Poliittisen aineksen jäädessä teksteistä pois niiden vimmainen sävy kasvoi, mutta harvalle lukijalle oli selvää miksi Willam Challes oli vihainen ja kenelle. Hänen kirjoituksensa olivat kuitenkin kohtuullisen suosittuja ja lehdet jatkoivat niiden julkaisemista.
Vaikkei koskaan ollut kiinnostunut musiikista esitettynä taidemuotona (hän ei esimerkiksi käynyt kertaakaan elämänsä aikana konsertissa), William Challes sävelsi jo nuorena, ja hänen väitenään aikaansaaneen kymmeniä sinfonioita, oopperoita, kantaatteja ja sadoittain lyhyitä laulelmia ja katkelmia. Kuitenkin vain vähän hänen teoksiaan on säilynyt. "Advocatus Cantata" epätoivoisine kuoro-osuuksineen on saavuttanut kuolemattomuuden, mutta muut hyvinkin samankaltaiset teokset ovat unohtuneet; tunnettuja Challesin teoksia on tällä hetkellä "Advocatus Cantatan" lisäksi vain viisi, mutta on mahdollista että enemmän on säilynyt anonyymeinä. Ennen vankeusrangaistustaan Challes lahjoitti teoksensa Lontoossa toimivalle teatterille, jonka kapellimestari yritti saattaa sävellyksiä laajempaan tietoisuuteen, mutta pääsääntöisesti turhaan. On edelleen epäselvää mitä kautta "Advocatus Cantata" on säilynyt jälkipolville, mutta 1930-luvulla sitä on tiedetty esitetyn Saksassa keskiaikaisena kuorolauluteoksena. Vankilavuosinaan William Challes ei nuotittanut sävellyksiään, eikä täten ole tietoa jatkoiko hän musiikkinsa luomista yksityishuoneessaan.
"Elämä on rumaa", on yksi William Challesin mieleenpainuvimmista lauseista; se toistui lukuisissa hänen lehtikirjoituksissaan. Silti hänen teoksensa ovat kauniita. Vimmaiset lehtikirjoitukset, epätoivoiset sävelteokset, ja valokuvataide, jonka uranuurtajiin hän olisi kuulunut jos olisi saanut jatkaa taiteensa kehittelyä. Challes oli ensimmäisiä valokuvaa ja piirroksia yhdistäneitä taiteilijoita, ja hänen harvat säilyneet kaksiväriset vedoksensa yhdistävät kauniita ihmismalleja rumiin väreihin, epämuodostuneisiin ympäristöihin ja kuolemaan. "Minulla on pakkomielle", hän kirjoitti. Joillakin säilyneistä teoksista on sama otsikko kuin osalla säilyneistä sävellyksistä. Challesin valokuvakollaasit ovat nykyisin tallella British Museumissa, mutta niiden aikalaismerkitys jäi vähäiseksi; liian harva ymmärsi mihin taiteilija pyrki, ja liian harva koskaan edes näki töitä, jotka löytyivät hänen asunnostaan vangitsemisen yhteydessä, ja jotka oli tuolloin tarkoitus tuhota, mutta syystä tai toisesta työt säilyivät.
William Challesin pakkomielle rumuuteen näkyi myös hänessä itsessään. Aikakauden yhteiskuntaa järkyttäen hän jo nuorena kyni hiuksensa jatkuvasti epätasaiseksi lyhyeksi sotkuksi, hän pukeutui raskaisiin sukupuolettomiin takkeihin ja myöhemmin kätki kasvonsa luumaisen sarveiskalvokasvaimen taakse. West Surwoodin vankilan arkistoista löytyneet piirrokset vanki William Challesista näyttävät hätkähdyttävän tarkasti hänen nyttemmin mainetta saavuttaneet kasvaimensa, jotka hänen viimeisinä vankeusvuosinaan ovat peittäneet kasvot kokonaan. Toinen luukasvain näyttää lähteneen tunkeutumaan hänen alaleuastaan ihon läpi ylös kasvaen ensin suun ja nenän eteen, lopulta silmien. Tämä kasvain oli kuin suuri kynsi, jonka sivuitse Challes kykeni, joskin ilmeisen hankalasti, syömään ja juomaan. Toinen kasvain alkoi kasvaa päälaelta alas, tiukasti ihon pinnassa, lopulta saavuttaen niskan ja olkapäät. Noin 30-vuotiaaksi asti William Challes piti molemmat kasvaimet hiomalla lyhyinä ja näkymättöminä, mutta hänen pakkomielteensä rumuuteen johti sittemmin toisenlaiseen ratkaisuun. Viimeisinä vankeusvuosinaan hän oli käytännössä kasvoton olento; kelmeän luisen kalvon taakse jäänyt. Vankilan arkiston piirroksissa näkyvät pienet kyhmyt ohimoilla ovat kuvan alareunaan lisätyn huomautuksen mukaan Challesin kasvaimistaan irti kynimiä palasia, jotka hän sijoittanut ihon alle kohoumiksi, kuin esiin työntyviksi sarviksi.
William Challes ei koskaan esittänyt vastalauseita vangitsemisestaan, eikä sitä tehnyt hänen puolestaan edes kukaan hänen lehtikirjoitustensa julkaisijoista tai lukijoista. Hänen sukutaustansa ei edelleenkään ole selvillä; syntymätodistuksen nimen "Middlemarch" uskotaan senkin olevan keksitty, ja hänen kuulumistaan niin kuninkaallisten kuin ulkomaisten aatelisten sukuihin on vuosien kuluessa spekuloitu. On myös epäselvää, onko edes vankilan henkilökunta tiennyt, että kyseessä on nimestään huolimatta nainen. Ainakin on varmaa, että hänen kirjoitustensa lukijakunta piti William Challesia miehenä; kirjoittaja ei koskaan tehnyt numeroa sukupuolestaan, eikä lukijoilla ollut mitään syytä olettaa nimen alle kätkeytyvän mitään muuta.
West Surwoodin vankilassa kuolleet vangit haudattiin merkitsemättömiin joukkohautoihin, eikä William Challesin maallisten jäännösten olinpaikka täten ole tiedossa.
Lähellä Lontoota 1862 syntynyt Susan Jane Middlemarch otti käyttöön nimen William Challes alle kaksikymmentävuotiaana, ja piti pseudonyymistään kiinni niin tiukasti, että hänen elinaikanaan harva tiesi hänen todellista nimeään tai edes sukupuoltaan. Challes ei koskaan selvittänyt uuden nimensä syitä tai taustoja. Hän ei joidenkin historiankirjoittajien väitteistä huolimatta ollut tasa-arvon esitaistelijoita eikä nimenvaihdolla ollut ilmeisesti mitään muuta taustaa kuin lapsesta asti jatkunut pakkomielle: "lapsena kirjoitin nimeä William Challes toistuvasti kaikkialle niin että ajoin vanhempani hulluksi", hän kirjoittaa eräässä viimeisistä julkaisuista teksteistään, ainoassa jossa vihjaa julkisesti ettei hänen nimensä todella ole hänen nimensä.
William Challes kuoli vankilassa 42-vuotiaana, samassa yksityisessä sellissä, jossa hän asui elämänsä viimeiset seitsemän vuotta. Mistään pöytäkirjoista ei ole löytynyt tarkkaa syytä hänen vangitsemiseensa, mutta syyn epäillään olleen hänen lehtikirjoituksissaan, joista kaikki eivät ole säilyneet ja joiden sisältö jää siis osin puutteellisesti dokumentoiduksi. William Challes aloitti kolumnistina useissa Lontoon ympäristössä ilmestyvissä sanomalehdissä 21-vuotiaana, ja jatkoi kiivasta kirjoittamistaan loppuelämänsä ajan; vangitsemisestaan huolimatta hänen annettiin jatkaa kirjoittamistaan, mutta on luultavaa, että vankeusaikojen tekstit tarkastettiin huolellisesti ennen kuin ne pääsivät vankilan muurien ulkopuolelle. Nuorena Challes puuttui yhteiskunnallisiin epäkohtiin, mutta kadotti kiinnostuksensa näihin pian, ja siirtyi jonnekin henkilökohtaisen psykologian ja uskonnollis-sävytteisen mystiikan puolelle. Poliittisen aineksen jäädessä teksteistä pois niiden vimmainen sävy kasvoi, mutta harvalle lukijalle oli selvää miksi Willam Challes oli vihainen ja kenelle. Hänen kirjoituksensa olivat kuitenkin kohtuullisen suosittuja ja lehdet jatkoivat niiden julkaisemista.
Vaikkei koskaan ollut kiinnostunut musiikista esitettynä taidemuotona (hän ei esimerkiksi käynyt kertaakaan elämänsä aikana konsertissa), William Challes sävelsi jo nuorena, ja hänen väitenään aikaansaaneen kymmeniä sinfonioita, oopperoita, kantaatteja ja sadoittain lyhyitä laulelmia ja katkelmia. Kuitenkin vain vähän hänen teoksiaan on säilynyt. "Advocatus Cantata" epätoivoisine kuoro-osuuksineen on saavuttanut kuolemattomuuden, mutta muut hyvinkin samankaltaiset teokset ovat unohtuneet; tunnettuja Challesin teoksia on tällä hetkellä "Advocatus Cantatan" lisäksi vain viisi, mutta on mahdollista että enemmän on säilynyt anonyymeinä. Ennen vankeusrangaistustaan Challes lahjoitti teoksensa Lontoossa toimivalle teatterille, jonka kapellimestari yritti saattaa sävellyksiä laajempaan tietoisuuteen, mutta pääsääntöisesti turhaan. On edelleen epäselvää mitä kautta "Advocatus Cantata" on säilynyt jälkipolville, mutta 1930-luvulla sitä on tiedetty esitetyn Saksassa keskiaikaisena kuorolauluteoksena. Vankilavuosinaan William Challes ei nuotittanut sävellyksiään, eikä täten ole tietoa jatkoiko hän musiikkinsa luomista yksityishuoneessaan.
"Elämä on rumaa", on yksi William Challesin mieleenpainuvimmista lauseista; se toistui lukuisissa hänen lehtikirjoituksissaan. Silti hänen teoksensa ovat kauniita. Vimmaiset lehtikirjoitukset, epätoivoiset sävelteokset, ja valokuvataide, jonka uranuurtajiin hän olisi kuulunut jos olisi saanut jatkaa taiteensa kehittelyä. Challes oli ensimmäisiä valokuvaa ja piirroksia yhdistäneitä taiteilijoita, ja hänen harvat säilyneet kaksiväriset vedoksensa yhdistävät kauniita ihmismalleja rumiin väreihin, epämuodostuneisiin ympäristöihin ja kuolemaan. "Minulla on pakkomielle", hän kirjoitti. Joillakin säilyneistä teoksista on sama otsikko kuin osalla säilyneistä sävellyksistä. Challesin valokuvakollaasit ovat nykyisin tallella British Museumissa, mutta niiden aikalaismerkitys jäi vähäiseksi; liian harva ymmärsi mihin taiteilija pyrki, ja liian harva koskaan edes näki töitä, jotka löytyivät hänen asunnostaan vangitsemisen yhteydessä, ja jotka oli tuolloin tarkoitus tuhota, mutta syystä tai toisesta työt säilyivät.
William Challesin pakkomielle rumuuteen näkyi myös hänessä itsessään. Aikakauden yhteiskuntaa järkyttäen hän jo nuorena kyni hiuksensa jatkuvasti epätasaiseksi lyhyeksi sotkuksi, hän pukeutui raskaisiin sukupuolettomiin takkeihin ja myöhemmin kätki kasvonsa luumaisen sarveiskalvokasvaimen taakse. West Surwoodin vankilan arkistoista löytyneet piirrokset vanki William Challesista näyttävät hätkähdyttävän tarkasti hänen nyttemmin mainetta saavuttaneet kasvaimensa, jotka hänen viimeisinä vankeusvuosinaan ovat peittäneet kasvot kokonaan. Toinen luukasvain näyttää lähteneen tunkeutumaan hänen alaleuastaan ihon läpi ylös kasvaen ensin suun ja nenän eteen, lopulta silmien. Tämä kasvain oli kuin suuri kynsi, jonka sivuitse Challes kykeni, joskin ilmeisen hankalasti, syömään ja juomaan. Toinen kasvain alkoi kasvaa päälaelta alas, tiukasti ihon pinnassa, lopulta saavuttaen niskan ja olkapäät. Noin 30-vuotiaaksi asti William Challes piti molemmat kasvaimet hiomalla lyhyinä ja näkymättöminä, mutta hänen pakkomielteensä rumuuteen johti sittemmin toisenlaiseen ratkaisuun. Viimeisinä vankeusvuosinaan hän oli käytännössä kasvoton olento; kelmeän luisen kalvon taakse jäänyt. Vankilan arkiston piirroksissa näkyvät pienet kyhmyt ohimoilla ovat kuvan alareunaan lisätyn huomautuksen mukaan Challesin kasvaimistaan irti kynimiä palasia, jotka hän sijoittanut ihon alle kohoumiksi, kuin esiin työntyviksi sarviksi.
William Challes ei koskaan esittänyt vastalauseita vangitsemisestaan, eikä sitä tehnyt hänen puolestaan edes kukaan hänen lehtikirjoitustensa julkaisijoista tai lukijoista. Hänen sukutaustansa ei edelleenkään ole selvillä; syntymätodistuksen nimen "Middlemarch" uskotaan senkin olevan keksitty, ja hänen kuulumistaan niin kuninkaallisten kuin ulkomaisten aatelisten sukuihin on vuosien kuluessa spekuloitu. On myös epäselvää, onko edes vankilan henkilökunta tiennyt, että kyseessä on nimestään huolimatta nainen. Ainakin on varmaa, että hänen kirjoitustensa lukijakunta piti William Challesia miehenä; kirjoittaja ei koskaan tehnyt numeroa sukupuolestaan, eikä lukijoilla ollut mitään syytä olettaa nimen alle kätkeytyvän mitään muuta.
West Surwoodin vankilassa kuolleet vangit haudattiin merkitsemättömiin joukkohautoihin, eikä William Challesin maallisten jäännösten olinpaikka täten ole tiedossa.
14.12.06
She came in through the bathroom window
Meemi kiertää. Valitaan artisti ja vastataan esitettyihin kysymyksiin kyseisen artistin kappaleiden nimillä. Mitä sopivin sattuma, kun tämä valitsemani artisti on yksinoikeudella soinut stereoistani jo viikon päivät antamatta kellekään muulle sävelen sijaa. Kun kerran pää on heikäläisiä täynnä muutenkin niin annetaan mennä:
1. Sukupuolesi?
Something
2. Mikä on suurin unelmasi?
Good day sunshine
3. Mitä inhoat?
Carry that weight
4. Millainen fiilis sinulla nyt on?
I feel fine
5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Little child
6. Mistä asioista pidät?
I'm only sleeping
7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Oh! Darling
8. Missä haluaisit olla?
Octopus's garden
9. Kuvaile elämää?
Tomorrow never knows
10. Kuvaile itseäsi?
The Fool on the hill
11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt?
Money (that's what I want)
1. Sukupuolesi?
Something
2. Mikä on suurin unelmasi?
Good day sunshine
3. Mitä inhoat?
Carry that weight
4. Millainen fiilis sinulla nyt on?
I feel fine
5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Little child
6. Mistä asioista pidät?
I'm only sleeping
7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Oh! Darling
8. Missä haluaisit olla?
Octopus's garden
9. Kuvaile elämää?
Tomorrow never knows
10. Kuvaile itseäsi?
The Fool on the hill
11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt?
Money (that's what I want)
13.12.06
Sanoja pussit pullollaan
-Gibranilla, Kahlil puhelimessa.
-Teentuottajakorporaatiosta Sambora päivää.
-Hm.
-Saatiin tuossa geenimuunneltua taas ihan uusi teelaatu markkinoille ja, heh heh, arvaatkin varmaan. Pitäisi jotain ajatelmia taas saada narunpäähän heilumaan.
-Eikö niitä vanhoja enää millään voisi käyttää? On tässä kädet täynnä työtä muutenkin, kaikkeen ei ehdi.
-No katsohan Kahlil - saanhan sanoa Kahlil? - asia on niin että ihmiset eivät enää osta meidän teitämme niin kuin ennen. Kilpailijat palkkasivat uusia nimiä mietelauseitaan kirjoittamaan ja meidän pitää iskeä kybällä takaisin. Kyllähän sinä Opec-maan kansalaisena tiedät mitä kilpailu on...
-Itse asiassa Libanon ei kyllä -
-...ja ihan sillä ajateltiin saunaillassa poikain kanssa että me palkataan se alan kovin nimi. Kaikkien teepussiajattelijoitten äiti ja isä, itse "Old KG", kuten meilläpäin sanotaan.
-Minä en nyt vaan mitenkään kun -
-Korvaus on hyvä. Rojaltit per myyty teepussi eivät nekään ole ihan poissuljettu juttu tässä vaiheessa.
-Hmm. Toisaalta puolet puheestani on merkityksetöntä joka tapauksessa. Koska teillä on kalmanraja?
-Ei kiirettä. Joulumarkkinoille ehditään vielä hyvin tämän viikon aikana.
-No hyvä. Väsään tuossa illalla muutaman, katson eilisen Mullan alla ensin nauhalta ja pistän sitten jotain tulemaan, kai sulle voi tekstata?
-Voi mainiosti. Kiitti!
-Ei mitään kato.
-Teentuottajakorporaatiosta Sambora päivää.
-Hm.
-Saatiin tuossa geenimuunneltua taas ihan uusi teelaatu markkinoille ja, heh heh, arvaatkin varmaan. Pitäisi jotain ajatelmia taas saada narunpäähän heilumaan.
-Eikö niitä vanhoja enää millään voisi käyttää? On tässä kädet täynnä työtä muutenkin, kaikkeen ei ehdi.
-No katsohan Kahlil - saanhan sanoa Kahlil? - asia on niin että ihmiset eivät enää osta meidän teitämme niin kuin ennen. Kilpailijat palkkasivat uusia nimiä mietelauseitaan kirjoittamaan ja meidän pitää iskeä kybällä takaisin. Kyllähän sinä Opec-maan kansalaisena tiedät mitä kilpailu on...
-Itse asiassa Libanon ei kyllä -
-...ja ihan sillä ajateltiin saunaillassa poikain kanssa että me palkataan se alan kovin nimi. Kaikkien teepussiajattelijoitten äiti ja isä, itse "Old KG", kuten meilläpäin sanotaan.
-Minä en nyt vaan mitenkään kun -
-Korvaus on hyvä. Rojaltit per myyty teepussi eivät nekään ole ihan poissuljettu juttu tässä vaiheessa.
-Hmm. Toisaalta puolet puheestani on merkityksetöntä joka tapauksessa. Koska teillä on kalmanraja?
-Ei kiirettä. Joulumarkkinoille ehditään vielä hyvin tämän viikon aikana.
-No hyvä. Väsään tuossa illalla muutaman, katson eilisen Mullan alla ensin nauhalta ja pistän sitten jotain tulemaan, kai sulle voi tekstata?
-Voi mainiosti. Kiitti!
-Ei mitään kato.
11.12.06
Lämmintä luvassa
Osasto kotiutti äidin ja lapsen vihdoin tänään, sittemmin olen opetellut vaihtamaan kakkavaippoja. Sujuu toistaiseksi kuin tanssi, mutta kai siihen pikkuhiljaa oppii. Eipä ainakaan harjoitusta puutu tällä tahdilla.
Kissa on ihmetellyt tulokasta, se istuu turvallisen välimatkan päässä ja tuijottaa miettien miten reagoida olentoon joka ei mitenkään reagoi siihen. Olemme havaitsevinamme sen käytöksessä lieviä mustasukkaisuuden oireita, se makaa nurkassa ja kääntää meille selkänsä. Niinhän ne vanhemmat lapset tiemmä vauvaan suhtautuvat.
Jouluun on kaksi viikkoa. Tein torttuja, mutta ne syötiin heti kaikki.
Kissa on ihmetellyt tulokasta, se istuu turvallisen välimatkan päässä ja tuijottaa miettien miten reagoida olentoon joka ei mitenkään reagoi siihen. Olemme havaitsevinamme sen käytöksessä lieviä mustasukkaisuuden oireita, se makaa nurkassa ja kääntää meille selkänsä. Niinhän ne vanhemmat lapset tiemmä vauvaan suhtautuvat.
Jouluun on kaksi viikkoa. Tein torttuja, mutta ne syötiin heti kaikki.
9.12.06
6.12.06
Ja ihmisen lapselle puettiin vaatteet
Viime päivinä on blogongossa kirjoiteltu länsimaista yhteiskuntaa nykyisellään vaivaavasta pedofiilihysteriasta. (mm. Joni eilen) Meillä täällä Suomessakin on alettu siirtyä tälle neuroottiselle linjalle, mikä saunakulttuurin kotimaassa on melko huono ratkaisu, mutta mitä isot edellä ja mehän emme halua missään nimessä vihjata että olisimme lapsipornon suosijoita, terroristeja, islaminloukkaajia tai muita epämiellyttäviä ihmisiä. Siispä on parempi nousta kansainväliseen junaan ja nähdä piruja seinillä kun lapsi juoksee alasti takapihalla kesäkuumalla. Jos hänen vanhempansa vielä ottavat tilanteesta valokuvan, on syytä huostaanottaa lapsi.
Tarkoitukseni on vielä tämän talven aikana aloittaa suuri valokuvantaltioimisprojekti, kantaa vanhempien arkistoista Turkuun laatikoittain otoksia 70- ja 80-luvulta ja skannailla niitä omaan arkistooni digimuodossa. Siellä on varmaan paljon kuvia pikkuisesta minusta ilman rihman kiertämää. Mitä jos käy niin että kesken tämän projektin tietokoneeni tilttaa ja joudun viemään sen huoltoon? Ja huoltomies löytää kovalevyltä kasan kuvia alastomista pikkupojista? Uskooko poliisi että kyseessä olen minä itse ja onko sillä nykymeiningeissä enää mitään merkitystä? Tekee melkein mieli laittaa kuvia ihan testimielessä verkkoon, sillä olisi vinkeä nähdä kuka ensimmäisenä reagoi ja miten. Pistää miettimään onko ihmisellä vielä siinä määrin oikeus omaan vartaloonsa, että jos siitä vartalosta on 27 vuotta sitten otettu valokuva, hän saa itse päättää mitä sillä kuvalla tehdään. Ei varmaan kulu kauaa kun lakiin liitetään pykälä jossa määritellään itseen kohdistuvat pedofiiliset taipumukset. Kansakunta vaipuu hiljalleen kollektiivihysteriaan josta ei noin vain nousta.
Ehkä on vaan parempi ettei lapsista enää oteta kuvia. Sairastahan sellainen on.
Tarkoitukseni on vielä tämän talven aikana aloittaa suuri valokuvantaltioimisprojekti, kantaa vanhempien arkistoista Turkuun laatikoittain otoksia 70- ja 80-luvulta ja skannailla niitä omaan arkistooni digimuodossa. Siellä on varmaan paljon kuvia pikkuisesta minusta ilman rihman kiertämää. Mitä jos käy niin että kesken tämän projektin tietokoneeni tilttaa ja joudun viemään sen huoltoon? Ja huoltomies löytää kovalevyltä kasan kuvia alastomista pikkupojista? Uskooko poliisi että kyseessä olen minä itse ja onko sillä nykymeiningeissä enää mitään merkitystä? Tekee melkein mieli laittaa kuvia ihan testimielessä verkkoon, sillä olisi vinkeä nähdä kuka ensimmäisenä reagoi ja miten. Pistää miettimään onko ihmisellä vielä siinä määrin oikeus omaan vartaloonsa, että jos siitä vartalosta on 27 vuotta sitten otettu valokuva, hän saa itse päättää mitä sillä kuvalla tehdään. Ei varmaan kulu kauaa kun lakiin liitetään pykälä jossa määritellään itseen kohdistuvat pedofiiliset taipumukset. Kansakunta vaipuu hiljalleen kollektiivihysteriaan josta ei noin vain nousta.
Ehkä on vaan parempi ettei lapsista enää oteta kuvia. Sairastahan sellainen on.
3.12.06
Saatanan hyvää joulua!
Nyt kun on ensimmäinen adventtipäivä ja kaikkea, niin ajattelin välittää kauttani mielenkiintoisen joulutervehdyksen, jonka taannoin postiluukusta kolahtanut Bilteman tuiki tarpeellinen tarvikeluettelo sisälsi:
En nimittäin usko hetkeäkään etteikö tuo tähti olisi asetettu ikkunaan noin päin täysin tarkoituksella. Jees, kohti vuoden kylmintä juhlaa taas mennään, ja kun joulupukin sorkkajalka lyö tahtia lattiaan niin voidaan joulukuuskuuskuusen ympärillä tanssia iloista pirunpolskaa! Haluan itsekin toivottaa lukijoilleni mitä parhainta joulunodotusta. Joku voi tulla ikkunan taa.
En nimittäin usko hetkeäkään etteikö tuo tähti olisi asetettu ikkunaan noin päin täysin tarkoituksella. Jees, kohti vuoden kylmintä juhlaa taas mennään, ja kun joulupukin sorkkajalka lyö tahtia lattiaan niin voidaan joulukuuskuuskuusen ympärillä tanssia iloista pirunpolskaa! Haluan itsekin toivottaa lukijoilleni mitä parhainta joulunodotusta. Joku voi tulla ikkunan taa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)