tag:blogger.com,1999:blog-6119443.post116058018896570077..comments2023-11-23T18:07:47.101+02:00Comments on Silmänkääntövankila: Ei osunut, upposiUgushttp://www.blogger.com/profile/14952739365551262282noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-6119443.post-1160641923498396702006-10-12T11:32:00.000+03:002006-10-12T11:32:00.000+03:00Maailmankaikkeuden keskipisteys tuossa alkuperäise...Maailmankaikkeuden keskipisteys tuossa alkuperäisessä tekstissäni tarkoittaa siis tietenkin, tähdennettäköön, vain omaa päänsisäistä todellisuuttani. Sen jälkeen kun kuusivuotiaana tajusin etten voi koskaan olla varma onko kaikki kokemani vain jossain lojuviin aivoihini syötettyä tarinaa, on ollut jotenkin vaikea suhtautua todellisuuteen muuna kuin äärimmäisen subjektiivisena kokemuksena.<BR/><BR/>Toivon kyllä sekä itseni että lapsen kannalta etten tee hänestä maailmani keskipistettä. Tuo mainitsemasi kehä saattaisi olla yksi hyvä syy sitä välttää.Ugushttps://www.blogger.com/profile/14952739365551262282noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6119443.post-1160637933335522822006-10-12T10:25:00.000+03:002006-10-12T10:25:00.000+03:00Mielenkiintoista. Minulle ongelma olisi pikemminki...Mielenkiintoista. Minulle ongelma olisi pikemminkin päinvastainen: kun en mitään vieroksu niin kuin sitä maailmankaikkeuden keskipisteessä olemista, minulla on taipumus yrittää sysätä sitä roolia kaikkien muiden kuin itseni niskaan.<BR/><BR/>Omalle lapselle jos kenelle se rooli tietysti toisaalta sopisi mitä mainioiten, mutta uskon toisaalta, että siinäkin voi mennä liiallisuuksiin; että lapsi voi vaistota olevansa vanhempansa/vanhempiensa maailmankaikkeuden keskipiste ja ruveta pelkäämään itsensä ja maailmankaikkeuden puolesta sen takia ihan liikaa. Joka puolestaan synnyttää sellaisia aikuisia, kuin itse olen, jotka siis pelkäävät sitä roolia, ja soisivat sen mieluiten muille... ja pyörä pyörii.<BR/><BR/>Höh, taas tätä tämmöistä: sinä olet kommentoimassa marginaalia samaan aikaan kun minä olen täällä.Janihttps://www.blogger.com/profile/12258202123493820991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6119443.post-1160637148370081902006-10-12T10:12:00.000+03:002006-10-12T10:12:00.000+03:00Marimba, luen vaatimattoman luulosi niin että joku...Marimba, luen vaatimattoman luulosi niin että joku toinen syö minuuteni tiehensä. Jospa nyt ei sentään...<BR/><BR/>Dolcevita, en minä halua edetä määritellyn prosessin mukaan. Se kertoo mielikuvituksettomuudesta. (ei ehkä muille kuin itselleni...) Minua on elämäni aikana ahdistanut niin hämmästyttävän moni asia etten vielä vakuuttelisi minkään ahdistamattomuuden puolesta. Sen näkee sit, kuten sanonta kuuluu.Ugushttps://www.blogger.com/profile/14952739365551262282noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6119443.post-1160598954559111842006-10-11T23:35:00.000+03:002006-10-11T23:35:00.000+03:00Ei se sitten enää ahdista kun se muksu on sylissä....Ei se sitten enää ahdista kun se muksu on sylissä. Sitten kokee uusia ja uskomattomia fiiliksiä, jotka on positiivisia. Usko pois! :-) Jokainen vanhempi murehtii näitä etukäteen, se kuuluu prosessiin.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6119443.post-1160598756037538662006-10-11T23:32:00.000+03:002006-10-11T23:32:00.000+03:00Suotta murehdit etukäteen... kyllä se tuleva vallo...Suotta murehdit etukäteen... kyllä se tuleva valloittaa maailmasi omilla avuillaan niin että pyydät sitä valtaamaan vielä vähän lisää. Tämä on vaatimaton luuloni.Marimbahttps://www.blogger.com/profile/00071770709933671037noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6119443.post-1160594608471975382006-10-11T22:23:00.000+03:002006-10-11T22:23:00.000+03:00Ansaitseehan se kai. Ajatus siitä että todellisuut...Ansaitseehan se kai. Ajatus siitä että todellisuuteni keskipiste siirtyisi oman pään ulkopuolelle on vain hiivatin ahdistava.Ugushttps://www.blogger.com/profile/14952739365551262282noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6119443.post-1160582380433834342006-10-11T18:59:00.000+03:002006-10-11T18:59:00.000+03:00minun sisäinen lapseni on jo vuosia kirkunut paikk...minun sisäinen lapseni on jo vuosia kirkunut paikkaansa universumin keskipisteenä - ongelmana vain, etten koskaan hyväksy sitä itse eikä se taida kenekään muunkaan palvonnan kohteeksi päästä. se jatkanee siis pakokauhuista huomionkipeää taisteluaan kuolemaani asti. kurja kohtalo, sanoisin.<BR/><BR/>mutta tokihan uusi ihminen maailmassa ansaitsee tulla kaikkien läheistensä universumin keskipisteeksi! (tietyin rajoituksin, tosin. pitäähän se aina muistaa, että hemmotella ei saa vaan jokaisen on kohdattava maailman pahuus ihan omillaan, kun ollaan suomalaisia sisupusseja ja kaikkea.)exmehttps://www.blogger.com/profile/11517397980634489680noreply@blogger.com