Tammikuu 1995

Odotettu inssiajo koittaa viimein pitkältä tuntuneen joululoman jälkeen ja ryssin sen niin totaalisesti, että kokeen ajaksi mukaan takapenkille tullut opettajanikin on äimistyksissään. Hän tosin myöntää että epätavallinen opettajan mukaantulo saattoi olla stressaava tekijä ja lupaa jäädä seuraavasta ajokokeesta pois – mutta sitä ennen on pari viikkoa lisätunteja. Ne menevät taas täysin mallikkaasti, niin kuin ne ennen ensimmäistäkin koetta menivät. Toinen inssi on tammikuun seitsemästoista, ja kevyehköä jännitystä mutta myös vakaata itseluottamusta tuntien läpäisen sen nyt moitteetta. Tai no en aivan – parkkipaikalla pyydetty taskuunperuutus menee pahanlaiseksi sähläämiseksi, mistä seuraa etten ole sittemminkään kokeillut taskuparkkia kuin ehkä kahdesti, epäonnistuen. Olen tähän ikään tultuani hyväksynyt, että kyseessä on asia joten en tule ikinä oppimaan. Mutta uskokaa minua: ilman taskuparkkiakin elämässä pärjää.

Vaikka mitäpä minä toisaalta ajokortilla teen, kun ei omaa autoa ole. Perheen Kadett on vanhemmilla jatkuvassa käytössä, joten omat ajelut jäävät satunnaisiin kaupassakäynteihin, enimmäkseen olen edellen muiden kyydissä: Jussin kanssa käydään yhä elokuvissa melko säännöllisesti ja koulumatkat Artsin Nissanilla (korjaus viimekertaiseen väittämääni Mitsusta, thanks!) ovat vissiin jo ihan vakio. Yksi kirkas tammikuinen pakkaspäivä on jäänyt mieleen: meillä oli ruokiksen jälkeen hyppytunti, joten Markku kysäisi kelpaisiko maaseutuajelu. No tokihan. Hyppäsin kyytiin, Markku lähti Pohjanmaantietä pitkin kohti pohjoista ja esitteli kunnan sitä puoliskoa jota itse en tunne ollenkaan. Jylhiä metsiä, kapeita järviä, mökkiteitä. Häikäisevä aurinko kimmelsi hangista, se ysäriteknokasetti soi joka Markulla aina autossa oli. Parhaiten muistan siitä E-Roticin ensimmäisen hitin Max don't have sex with your ex. Juuri tuollainen musa kaikkien autossa silloin soi. (sivuhuomautus, E-Roticin englanninkielinen wikipediasivu muistaa erikseen mainita kokoonpanon debyyttialbumin olleen kova hitti nimenomaan Suomessa... torille!)

Kuukautta leimaa jonkinlaista loppukierrettä ottava koulunkäynti toisaalta vahvasti kirjoituksiin tähtäävine kokeineen ja tärppeineen, toisaalta tietty rentous. Olemme jo niin isoja, opettajatkin suhtautuvat meihin aikuisina, tai ainakin osa heistä, muutamat tosin katsovat kuin teuraalle meneviä lampaita päätään puistellen. Aiemmin mainitsemaani abivideota kuvataan nyt toden teolla, suurin osa alkuperäisistä sketsikäsiksistä dumpattiin liian monimutkaisina ja olemme keskittyneet luomaan lyhyitä, yksinkertaisia juttuja. Joista iso osa on pöllitty Lapinlahden Lintujen vanhoista YLE-vuosien sketsiohjelmista, mutta ne ovat tuolloin kahdesta kuuteen vuotta vanhoja eivätkä koskaan uusintoina tulleet – kuka niitä muistaa, paitsi meidän abivideotiimimme, koska Tuukalla on videolla kaksi ensimmäistä ja minulla kolmas niistä sarjoista. Kopioituvat nopeasti muille porukassamme, ja herätämme hämmennystä Kummeli-huuman ollessa valtakunnassamme kukkeimmillaan kun heittelemme iskulauseita Lappari-sketseistä. Muutamia hyviä ideoita noista kyllä löytyy, itse pidän eniten ennätystehtailijoista: maailman vihatuin, haukutuin ja kritisoiduin mutta silti tyynenä pysynyt henkilö yrittää säilyä järkähtämättä läpi Merjan äikäntunnin (ei onnistu), toinen toistaan pitkäveteisempiä ajanvietteitä ongelmitta seuraava kaveri yrittää olla hereillä Pirjon uskontotunnilla (ei onnistu), ja niinedespäin. Vaikka monen sketsin perusidea tosiaan onkin poimittu muualta, sovitettiin sketsit lukiomaailmaan aika näpsäkästi. Toisaalta kiveenhakatun käsikirjoituksen puuttuminen on pieni ongelma, kun pitkiäkin sketsejä improvisoidaan koko ajan uusiksi. Epäonnistuneita ottoja riittää... Puhtaasti omat ideamme perustuvat lähinnä erilaisiin sanaleikkeihin, kuten huumorimme muutenkin. Itse esitän yhdessä tv-mainosparodiassa rehtoriamme, koska osasin imitoida hänen puheääntään. Tekovertakin taisi joissakin sketseissä olla, ja liekitkin löivät. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut projekti, jolle harkinnan jälkeen päätyi otsikoksi minun keksimäni nimi: Huhhahhei ja cd-rommia pullo. Jeah.