Lukemisharrastuksen pariinkin palailen hitaasti. Marvelin sarjakuvat ovat suureksi osaksi jääneet jo taakse, ja mieli halajaa muunlaisen painetun sanan pariin. En muista enää syytä, mutta tartunpa kuitenkin Linnaan ja Pohjantähti-trilogiaan; mikään koulusta annettu pakko ei siis ollut kyseessä, eikä sellaisia kai nyt enää lukion kolmannella olekaan. Kirja vie mukanaan. Vaikka olen monista kotimaisista klassikoista nykyään lähinnä painokelvotonta mieltä, en arkaile antaa kunniaa teoksille jotka sen ansaitsevat. Linnan suurteos saa jopa kauas kirjoista hiipuneen (ja lähinnä amerikkalaista viihdettä) lukeneen täysi-ikäistyvän jannun uppotumaan maailmaansa. Luen trilogian vuodenvaihteen molemmin puolin, menisikö pari kuukautta siihen kaikkiaan, ja kun nyt vaikka verrataan siihen että vähän aiemmin tahkosin Sormusten herraa hyvinkin puoli vuotta, niin onhan tuo tempaissut otteeseensa. Tuon jälkeen en ole tosin kirjan pariin palannut; se herätteli nuoressa minussa sellaisia maailmantuskan tuntoja, että tuntuisi falskilta niitä yrittää enää tavoittaa. Sisällissotavuosien kuvaus on kylmäävää kaikessa toteavassa armottomuudessaan.
Jokohan me muuten marraskuussa aloimme kuvata abivideota? Todennäköisesti ainakin suunnittelupalaverit olivat jo käynnissä. En tiedä oliko tuo yleinen traditio, mutta ainakin meidän lukiossamme abit esittivät aina penkkaripäivänä itse kuvaamansa, yleensä lähinnä sketsejä sisältävän, videon. Edellistalvena kuvistuntien kautta Petri ja minä olimme ikään kuin ajautuneet luokan videohenkilöiksi, joten abivideon suunnittelukin laskeutui jokseenkin oletuksena meidän hartioillemme. No, olivathan siinä Henri ja Tuukkakin ihan alusta asti mukana sketsejä ideoimassa, Markku ja Artsikin varmasti ainakin taustavoimissa ensihetkistä. Pitkään tuota suunnitteluvaihetta kyllä kesti: otimme asian vakavasti. Kokoustettiin vapaa-aikana, Petri piirteli stroryboardeja, minä printtailin kotonani käsiksentynkiä.
Mahdoimmekohan me kesän ja syksyn aikana kuvata mitään? Mieleen on jäänyt vain edellisen kouluvuoden viime metreillä toukokuussa kuvaamamme dokumentti ufohavainnoista. Tässä gonzohenkisessä käsivaratoteutuksessa reportteri (muistaakseni Lili – vaikutti heti uskottavammalta kun oli edes yksi naisrooli) kiertää kesäistä koulunympärysmaisemaa ja haastattelee havaitsemiaan hiippareita. Välillä taustalla vilahtelee lentäviä lautasia. Saimme niitä lainaksi koulun keittiöstä.
No oli miten oli, vaikka suunnittelu käynnistyikin aikaisin, en usko että vielä marraskuussa aloimme kuvausprojektin. Noita sketsejä kuvattiin vissiin vasta vuodenvaihteen jälkeen niin iltaisin koulun tiloissa (saimme rehtorilta avaimet käyttöömme) kuin päivisin hankien keskellä, auton ratissa ja tienpientareella, toppatakeissa ja talvikengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti