Joulukuu 1993

Ensi kertaa vuosiin saamme lapsuuden jouluista muistuttavat kinokset ja pakkaset pyhiksi, mikä herkistää hetkeksi minutkin palaamaan näppäimistön äärestä päiväkirjani pariin. Raapustelen pari sivua tunnelmia jouluntienoilla, lähinnä siitä miten mieleni tekisi kirjoittaa - -  jotain, mutta etten sitten jaksakaan. Olen pari päivää aiemmin täyttänyt seitsemäntoista ja epämääräinen epätietoisuus on alkanut ehkä sittenkin kaiken tyytyväisen oleilun keskellä kalvaa sisintä. Tai ehkä olen vain laiska.

Ilmeisesti vuoden mittaan on kuitenkin jotain tulosta tullut tekstipuolella, koska joululahjaksi saan toivomani printterin: pieni musta HP Deskjet on pirun näppärä laite, joka kulkee mukanani pitkälti toistakymmentä vuotta ja syytää varsinkin vuosituhannen vaihteen tienoilla sisuksistaan käsikirjoitusliuskoja riiseittäin. Varmaan laite olisi vieläkin minulla, elleivät vanhat printteriportit olisi laitteista kadonneet USB-liitäntöjen tieltä, missä yhteydessä taisin todeta yhteensovittelurumban käyvän liian hankalaksi. Mutta oli se vain hyvä peli, Deskjet. Nopeammin sylkäisi sivullisen tekstiä sisuksistaan kuin yksikään toinen koskaan näkemäni mustesuihkutin, oli niin pieni että meni melkein taskuun (en liioittele paljoa; se tosiaan ei ollut juurikaan sanotaan nyt vaikka litran maitopurkkia suurempi) ja toimi mukisematta niin Windows 3.1:n kuin 95:nkin kanssa. Mustettakin kulutti kauhean vähän verrattuna nykyvehkeisiin.

No, sain minä jouluna myös Anaheim Mighty Ducks -jääkiekkoseuran logolla varustetun puseron. Jostain ihme syystä tuo oli ikäänkuin muotia silloin. Minulle selvisi vasta vuosia myöhemmin että se tosiaan oli oikea seura - luulin tuolloin että kyseessä oli jonkinlainen parodialogo. Mutta mistä ihmeestä tuo ilmiö oikein tuli ja miksi? Vähän aikaa noita näkyi kaikilla; minäkin kyseistä paitaa ylpeänä ylläpidin ainakin seuraavan kevään ajan koulussa. Se palasi käyttöön tasan yhden kerran joskus ehkä vuoden 2006 tienoilla. Muutamat opiskelukaverit järjestivät illanistujaiset, joiden teemana olisi 90-luku. Olin sopivasti käymässä vanhempien luona ennen tuota tapahtumaa, ja etsin tarkoituksella tämän Mighty Ducks -pusakan. Puin sen sitten Turussa päälleni ja lähdin kaverin luo bileisiin. Perillä paljastui ettei kukaan muu ollut jaksanutkaan pukeutua teeman mukaan. Harva muisti teemasta edes kuulleensa. Mighty Ducks -paitani herätti hilpeyden sijaan lähinnä outoja katseita. En ole sen jälkeen luottanut mihinkään enkä kehenkään.