Metsäkartanolla vietetyn viikon jälkeen yhdeksäs luokka käynnistyy tosissaan, ja ensimmäistä kertaa yläaste tuntuu etäisesti inhimilliseltä. On jotain oudon polleaa olla ikäluokkaa, jota nuoremmat katsovat kauhunsekaisesti ylöspäin, ja enimmäkseenhän tämä tarkoittaa että ensi kerran vuosiin saa välituntisin olla omissa oloissaan, tarvitsematta välittää mistään tai kenestäkään. Pari vuotta muuttumattomana pysynyt luokkamme saa vahvistusta, kun Simo muuttaa paikkakunnalle kaukaa suuresta kaupungista, ja kotiutuu pieneen 9 c:n yhteisöömme (jonka sukupuolijakauma on kyllä nyt yhä epätasaisempi: 11 poikaa, 6 tyttöä) hyvin. Itse ystävystyn Simon kanssa paremmin vasta vuoden kuluttua aloittaessamme lukion, mutta jotenkin luontevasti hänen kanssaan jo nyt tulen juttuun. Koulutyö sinällään alkaa olla kohdallani taakse jäänyttä elämää. Mainitsin muutama päivitys sitten taipumukseni alisuorittamiseen, ja yhdeksännen luokan kuluessa kehitän tämän taiteeksi. Läksyjä en jaksa enää tehdä; jo varhain syksyllä huomaan, että koulussa pärjää ihan hyvin ilmankin. Meillä on koko vuoden ajan sama lukujärjestys, mutta kuvaavaa lienee, etten vielä keväälläkään muista sitä ulkoa: joka aamu katson mitä aineita sinä päivänä on ohjelmassa ja heitän oikeat kirjat reppuun. Läksyjä en tosiaan edes yritä tehdä koko vuonna kertaakaan; kehitän tavan raapustella luokassa ennen tunnin alkua jotain vastauksentapaisia, ja kertooko tämä sitten jotain minusta vai koulujärjestelmästä, mutta yksikään opettaja ei havaitse vuoden aikana sitä mitä harrastan. Koenumerot ovat silti ihan ok, joten vanhempien suunnaltakaan ei painosteta. Kaipa he luulevat, että pakerran suljetun oveni takana koulutöiden parissa, en minä tiedä. En kommunikoi perhepiirissä hirveästi.
Koulusta puheen ollen (löysin arkistoistani kotikuntani koululaitoksen vuosikertomuksen 1991-1992, joten luvassa on runsaasti kouluelämään liittyvää päivämäärän tarkkaa dataa, hiphei!) tämän syksyn uutuus ja ylpeydenaihe on upouusi atk-luokka jonne kertarysäyksellä hankitaan toistakymmentä vihonviimeisenpäälle ajantasaista pc-laitetta. Ottaen huomioon että lama on juuri murskaamassa koko maan puristusotteeseensa, on tainnut olla viimeinen mahdollinen hetki moiseen hankitaan, mutta hyvä että tapahtui. Koulun vanhoilla koneillakin jotain oli jo parin vuoden ajan tehty, mutta ne olivat niin totaalisesti ajastaan jäljessä (8086-prosessorilla ja CGA-näytöllä varustettuja Olivetteja), että tuskin kukaan opettajistakaan koki niiden käyttämistä kovin mielekkääksi. Mutta oli niille siellä vanhan tietokoneluokan hyllyjen kätköissä joitakin hyviä pelejä 5,25 tuuman lerpuilla: Tetris nyt ainakin. Piraattikopioita kaikki, mutta eipä tuon kanssa tainnut niin tarkkaa vielä silloin olla. Uusissa koneissa oli kuitenkin oikein Windows ja kaikki, ja tietokoneluokkakin siirtyi kellarista yläkertaan. ATK on yksi ysiluokan valinnaisaineistani, mutta en sieltä muista muuta kuin sen, että Logolla ohjelmointia näillä uusilla hienoilla koneilla harjoitellaan. Se on todella tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti