Puoli vuotta mieltä kaihertanut toive toteutuu, kun lokakuussa käy kuten viidettätoista syntymäpäiväänsä lähestyville pojanklopeille maaseudulla tapana on käydä ja saan mopon. Tosin edellytys on että kotipihasta en sillä poistu ennen kuin vaadittavat ikävuodet ovat täynnä; vakuutus ei korvaa penniäkään jos sillä alaikäisenä törttöilen, ja hyväksyn tämän vaikka kismittää. Niinpä sitten kiertelen pihaan rinkejä illat pitkät ja haaveilen alla kiitävästä asfaltista. Sen verran paljon tämä hankinta minua kuitenkin sykähdyttää, että katkaisen puoli vuotta jatkuneen hiljaisuuden päiväkirjallenikin - mutta eräästä hyvin tarkoin vielä nytkin muistamastani asiasta kuitenkin vaikenen. Minulla on nimittäin ollut toinenkin haave, ja vanhempien mielestä tilanne on joko tai: mopo tai rummut. En oikein enää jälkikäteen hahmota mistä ja koska tuo rumpuinnostus on tullut (koska yhtä ainoaa maininnantapaistakaan siitä ei mistään muistiinpanoistani löydy), mutta muistan tuon valinnan. Ihan tosissani sitä hetken aikaa harkitsen, mutta silti lopputulos on kai ollut alusta asti selvä. Ei maalla ilman mopoa pärjää. Ja vaikka rytmitajuni onkin todistetusti hyvä (ettei olisi ollut joku musiikinluokan rumpupatterilla tehty yllätyshavainto tämä - sellaisesta on hämäriä muistikuvia), voi todeta että tämä oli parempi ratkaisu. Ei minusta olisi ollut muusikon vaativalle uralle. Eikä ne rummut olisi mahtuneetkaan mihinkään.
Muistini mukaan mopo hankitaan jostain paikallisesta liikkeestä käytettynä. Se on valkotankkinen Tunturi Break, melko harvinainen pienen kokoluokan menopeli, jonka pikapuoliin maalaan mustaksi. Myöhemmin vaihdan siihen myös erään paikallisen kotituunaajaan itse tekemän pakoputken, joka korottaa laitteen huippunopeuden ihan uusiin sfääreihin - kyllä sillä aika kovaa jo mopovaiheeni loppuaikoina menen. Mutta nyt ei siis tietenkään vielä olla siellä, kun ei kerran pihastakaan saa poistua. Artsi on vain vähän aiemmin saanut oman Helkama Ässänsä, ja kun sitten lopulta baanalle pääsen, niin Artsin, Markun (Tunturi Tiger Aqua), Jussin (kuten edellä) ja Pasin (...joku pieni, olisiko ollut myös Ässä?) kanssa mennään pärinää ja kakstahdinkatkua kylväen pitkin pitäjän peltoteitä. Välillä käydään vaivihkaa ruopimassa paskarinkiä jonkun luokkakaverin pihaan, vähän niin kuin jäynämielessä. Good times! Jonkun kerran mopolla ajalen kouluunkin, varsinkin vuoden kuluttua lukion syyslukukaudella, mutta kun kunta on kerran bussikuljetuksen järjestänyt, niin ei tuo kovin usein houkuttavalta tunnu. Mutta onhan se päheä fiilis polkaista iltapäivällä kone käyntiin ja jättää muut sinne pihaan odottelemaan kyydin saapuvan. Vuoden aikana suunnitelmissa toistuu useasti sekin, että kesäloman tullen lähden Joonaksen luo Isojoelle mopolla, mutta ehkä onneksi tämä kariutuu. En tiedä olisiko Break selvinnyt parinsadan kilsan matkasta lainkaan.
Lokakuussa yhdeksännellä luokalla on myös TET-viikko, tuo mainio työelämään tutustuminen. Sen verran olen kirjallinen ilmeisesti vieläkin (vaikka en usko että kovin hirveästi tässä vaiheessa elämääni mitään luenkaan), että valitsen paikakseni kunnan pääkirjaston. En muista mitä siellä viikon teen, mutta ilmeisesti työ on sen verran mukavaa, että jään hommiin jatkossakin: ainakin ysiluokan kevätpuolen ajan olen perjantai-iltapäivät koulun jälkeen kirjastolla ihan palkallisissa töissä. Ei ole yhtään pöllömpää kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti