<$BlogRSDUrl$>

Ajatuksia kissoista ja kahvinkeitosta.

4.4.16

Tammikuu 1988 

Vuoden aluksi aloitan uuden harrastuksen: kansantanhun. Todettakoon, että idea ei ole omani. Äidinkö se oli? No joka tapauksessa, lapsille tarkoitetulle kansantanhukurssille käy minun ja Raisan tie. Käyneekö ajatuksissani, että olisinpa sittenkin jatkanut partiossa? Ehkä ei. Olen varmaan vieläkin tyytyväinen että pääsin sieltä. Mutta miksi tanhu? Muistikuvat ovat autuaasti hämärtyneet. En pidä kurssista. Siellä on muutamia melkein-tuttuja (kun pienellä paikkakunnalla ollaan) ja tyttöjä ja poikia suunnilleen saman verran. Mutta silti. Opettajasta muistan, että aivan erityisesti hänestä en pidä. Hän on iäkkäämpi nainen, jolla on hyvin lyhyt pinna ja jota selvästi harmittaa se, että monet kurssilla olevat ovat siellä vastentahtoisesti. Mielestäni hänellä ei ole oikeutta komentaa ja tiuskia meille, mutta niin hän kuitenkin tekee, yleensä tunnin loppua kohti. En muista enää miltä hän näytti, mutta hänen vakiosanontansa on jäänyt mieleen: "Nyt taisi olla vähän honkkeloimisen makua." Tämän saamme kuulla, kun joku opeteltu suoritus menee penkin alle. Pari kertaa tuon sanottuaan hänellä yleensä pettää hermo. Minä olen aivan erityisessä silmätikkuasemassa, tai ainakin tunnen olevani. En koe ansainneeni tällaista komennusta koulun ulkopuolella.

Mutta sielläpä silti pistän tanhuten koko kevään kerran viikossa. Niin että on tässä kaikenlaista tehty elämässä. Tarpeeksi, jopa.

Comments: Lähetä kommentti

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

eXTReMe Tracker