<$BlogRSDUrl$>

Ajatuksia kissoista ja kahvinkeitosta.

6.4.16

Helmikuu 1988 

Hiihtoloma taitaa mennä vähän sisemmissä merkeissä kuin aiemmin, johtuen tietenkin vielä suhteellisen tuoreesta tietokoneesta ja siitä tosiasiasta, että pelejä on muutaman kuukauden aikana ehtinyt kertyä jo mukavasti. Tai ei välttämättä; talvi on kuitenkin yksitoistavuotiaallekin vielä houkutteleva juttu. Katuja ei liikaa hiekoiteta, mistä seuraa se, että potkukelkka on varsin yleinen kulkuväline, ja sitä käyttäen on kaupassakäyntikin jotain ihan muuta kuin pakkopullaa. Lämmöllä muistelen ala-asteen pakkaspäiviä, ja sitä miten normaalisti polkupyöristä aamuisin täyttyvä pihannurkka olikin piukassa potkukelkkoja, kun useat kymmenevät oppilaat kiisivät koulumatkansa tuolla kulkuvälineistä jaloimmalla. Eivät kaupunkilaislapset tuollaisesta hienoudesta mitään tiedä. Kyllä mekin ainakin muutaman kerran joka talvi potkimme vinhaa vauhtia kouluun, ehkä yhtä kelkkaa käyttäen, ehkä joskus kahdellakin, kyllähän nyt joka talosta pari potkutinta löytyy. Mutta tosiaan on paljon mahdollista että käytämme päivämme myös hiihtäen ja Lupsiahan ulkoilutetaan tietysti talvella yhtä lailla kuin kesällä. Se on jo iso koira, ja koska basset, sen ulkoiluttaminen on kyllä aika tylsää: koira etenee etanan vauhdilla nenä maassa. Pentuna Lupsi vielä juosta hölkötti, nyt alkavat olla ne ajat takana.

Aika paljon me piirrämme sarjakuvia. Syystä tai toisesta sarjakuvien laatiminen on sellainen perusmallin ajantappokeino läpi koko lapsuuden. Jo pari vuotta aiemmin olen piirtänyt muutaman numeron Silver Lightning -nimisen avaruusolennon seikkailuja, edellisenä syksynä aloitin iisakinkirkosti etenevän Tiikerimies-eepokseni, Joonaksen kanssa on piirrelty varmaankin jo edelliskesänä sarjakuvia Isojoella (ja piirrämme vielä jatkossakin) ja sitten minulla on vielä muutamia vakiohahmoja, joiden strippimuotoisia edesottamuksia aina silloin tällöin innostun jatkamaan - niistä yleisimmin esiintyy hemmo nimeltä Jamppa Juoksija. En ole erityisesti perehtynyt pikajuoksun maailmaan, mutta silti saan tahkottua aihepiiristä vitsin toisensa jälkeen, mikä ei kyllä enää aikuisena onnistuisi. Tällä hiihtolomalla minä ja Raisa palailemme legoista viime kesänä rakentelemiimme labyrintteihin, ja kun niiden väsääminen kyllästyttää, alamme piirtää niihin sijottuvia seikkailuja. Oman labyrinttitarinani päähenkilö on nimeltään Jagger Seikkailija. Hän on MacGyver-wannabe, joka löytää oudon labyrintin, eksyy sinne, selviää vaaratilanteesta toiseen hengissä ja pääsee lopulta ulos. The end. Meneepä siinä piirrellessä yksi lomapäivä mukavasti.

Comments: Lähetä kommentti

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

eXTReMe Tracker