10.3.16

Kesäkuu 1986

Kesälomaksikin kutsuttu loppumaton aika alkaa. Vielä yhdeksänvuotiaallekin kaksi ja puoli kuukautta on melkein liian pitkä aika käsittää. Elokuun puoliväli on naurettavan kaukana, toisessa maailmassa, siinä jossa ollaan neljännellä ja yhtäkkiä isoja. Kahtena edelliskesänä on tehty lomamatkoja Ruotsiin ja Tanskaan, tänä vuonna pysytään Suomen rajojen sisällä, perheemme lastautuu autoon ja suuntaa kohti Mikkeliä ja sinne vasta hiljakkoin avattua Visulahden matkailukeskusta. Siellä on dinosauruksia, mutta itseäni houkuttaa enemmään automuseo. Vahakabinettikin kuulemma löytyy.

Autoista puheen ollen, perhettämme vuosia palvellut uskollinen sakaksseiska Fiat kosahti lopullisesti kevään aikana ja lomamatkalla käytössä on tuore tuttavuus, kaksiovinen beigehtävänkeltainen Opel Kadett vuosimallia 1982. Minun ja siskon välissä takapenkillä on suuri kylmälaukku, jonka kantta käytämme pöytänä, jolla piirrellä tai pelata pelejä tai miten ikinä loputonta ajomatkaa nyt vietetäänkin. Radiota autossa ei ole, mutta eipä ollut Fiiussakaan, joten emme sellaista osaa kaivata. Äiti ja isä ajavat vuorotellen, heidän keskustelunsa etupenkillä katoaa moottorin tasaiseen hurinaan, meillä on oma tilamme, oma kesälomapaikkamme, jossa aina sama järjestys: sisko kuskin takana, minä pelkääjän.

Mikkelissä vuokraamme leirintäalueelta pienen mökin, jonne joksikin aikaa asetumme. Pesutilat ovat alueen yhteiset, mutta mökki tai alue sinälläänkään ei juuri jätä mielikuvia. Toista on Visulahdessa. Olkoon vaan automuseo ja vahakabinetti (jonka murhainstallaatiot sentään ovat asiaankuuluvan karmeita), mutta kyllä Dinosauria on kuitenkin se joka yllättää positiivisesti. Eletään aikaa kauan ennen Jurassic Parkia tai ylipäätään dinosaurusten ponnahtamista populaarikulttuurin keskiöön. Puisto on miellyttävän eleetön: suuria dinosauruspatsaita perisuomalaisessa metsikössä. Ihmisiä on vähän, päivä on kuuma, tunnelma on jännittävä kun ei koskaan tiedä millainen lisko seuraavan polunmutkan tai kukkulan takana on. Automuseon vetonaulana on vain Kekkoselle joskus kuulunut limusiini. Eihän se mitenkään voi pärjätä.

Ei kommentteja: