4.3.16

Helmikuu 1986

Elämäni kolmas hiihtoloma. Siihen maailmanaikaan ne kuluivat oikeasti hiihdellen, mutta mikäs oli hiihtäessä kun moottorikelkelkalla vetäisty kunnan virallinen hiihtolatu kulki meidän pihankulmasta, meni vähän matkaa naapurin ojanpohjaa pitkin, hiveli muutamien matalien tiilitalojen takapihoja (70- ja 80-lukujen välissä rakennettu asuinalue) ja kurvasi sitten sähkölinjanmäkeä ylös ja Kaijansuon kautta korpeen. Lammijärvellä oli laatikko, jossa vihko, johon sai kirjoittaa nimensä että on sinne asti suksinut. Siellä tuli käytyä monta kertaa talvessa, tuohon aikaan vielä vanhempien mukana, joskus teininä sitten itseksenikin, tosin harvemmin. Silloin piti jo vähän nähdä vaivaa kun latujen reitti ei kulkenut enää kotitontin reunaa - kilometri olisi täytynyt kävellä ensin.

Vuonna 1986 luen Viisikoita, jokohan tuolloin myös Kolmea etsivää? Minulla ja siskolla on käytössä äidin vanha Philips-stereolaite, joka on scifin näköinen, valtavan kokoinen ja outo, mutta jossa on huippulaadukkaat (ja massiiviset) kaiuttimet, jotka kaverini 90-luvulla muuttaa moderniin teknologiaan sopiviksi, ja joista luukuttelen sitten parikymppisenä progelevyjä niin että basso tuntuu naapurissa. Mutta vielä 1986 laitteisto soittelee lähinnä Mikko Alatalon lastenmusiikkikasetteja. Eläimiä suomalaismetsässä on suosikki.

2 kommenttia:

Wanha kirjoitti...

Muistelen lukeneeni Kolmea etsivää suomeksi jo 70-luvulla.

Ugus kirjoitti...

Juu, olihan niitä. En vain ole ihan varma minkä ikäisenä itse sarjaan tutustuin.