16.8.07

Tos mun pysti on, siin käet lyhteen syö

Minulla on ainakin kaksi kaimaa, ehkä kolme, en ole varma. Siitä yhdestä minua vanhemmasta löytyy googlettamalla kaikkea outoa, niistä nuoremmista, jos heitä tosiaan on enemmän kuin yksi, ei löydy paljoa. Olen toiseksi eniten verkkoonkirjattu minunnimiseni. Kun kuitenkin on varustettu jokseenkin harvinaisella otsikolla, tuntuu oudolta että jollain on sama nimi, eli siis: minun nimeni. Varsin pirullista se on etenkin siinä tapauksessa että tuo joku toinen on minu vanhempi. Hänellä on siis ollut minun nimeni ennen minua. Se pistää vihaksi siinä mielessä, että on joka tapauksessa vain yksi minä. Mutta minun nimeni on jaeltu tahoille joita en kykene kontrolloimaan. Ja ne käyttävät nimeäni pääsääntöisesti väärin esiintymällä armeijan henkilökuntahaastatteluissa, urheilutuloksissa ja nokia.comin sähköpostiosoitteen edellä. Ottaen huomioon että minua on korkeintaan neljä, oli myös perin turhauttavaa huomata pari vuotta sitten, että niin "etunimisukunimi" kuin "etunimi.sukunimi" -versiot oli varattu kun avasin gmail-tunnusta. Yritä siinä sitten.

Sinänsähän nimeni on sattuman tulos. Kun meikäläistä odoteltiin armon vuonna 1976, ei vanhemmilla ollut etukäteen nimiehdotuksia. Ei kuulemma vain ollut mielessä mitään, ei vielä sinäkään päivänä kun synnyin, mistä looginen ratkaisu: napataan päivän nimi kalenterista. Jos olisin syntynyt päivää aiemmin, olisin nyt Benjamin tai Kerkko. En ole koskaan pitänyt etunimestäni, mutta näihin verrattuna sentään.

Jos Maija-Liisa Mäkiset tai Heikki Virtaset päättäisivät pitää kaimabileet, tarvittaisiin useampi bussi. Olisi varmaan hyvät bileetkin, en minä sillä, mutta jos minä ja ne minun kaimani, joista olen päättänyt olla koskaan pitämättä heidän väärinkäyttäessään nimeäni mutta tämä on sivuseikka, pitäisimme bileet, mahtuisimme henkilöautoon. Jos sitten kävisi niin että matkallamme Sieravuoreen tai Merikievariin se auto suistuisi ojaan ja me kaikki kuolisimme, olisi varmaankin maanlaajuisen uutisen arvoinen asia se, että uhreilta löydettiin ajokorteista sama nimi. Alettaisiin epäillä kaikkea salaperäistä; Illuminaattia ei suinkaan ensimmäiseksi jätettäisi tapauksen ulkopuolelle. Eikä Supoa. Mutta todellisuudessa kyseessä olisi vain muutaman toisistaan koskaan erityisesti kiinnostumaan kykenemättömän ihmisen epätoivoisen tutustumisyrityksen onneton päätös.

Jos minulle pystytetään patsas, on sen oltava näköis, koska pelkän nimen perusteella ei voi sanoa varmasti että se olen juuri minä. Ja minä kun inhoan näköispatsaita.

2 kommenttia:

Carmabal kirjoitti...

Aika friikkiä.. ja tulee sellainen olo, ettei edes uskalla omaa nimeään googlettaa, sillä tiedän 100% varmuudella että Kokkolasta löytyy ainakin yksi kaimani..

Ugus kirjoitti...

Tottahan se on, että näiden kieroutuneiden kaksoisolentojen olemassaolo on yleensä hyvin ahdistava asia. Ne elävät meidän elämäämme, mutta väärin!